lauantai 16. marraskuuta 2013

Focuksen suurperheominaisuuksia ja perjantaisauna

Migreeni kulminoitui toissailtana aivan järkkyyn oloon illalla ja tumtui, että vuorotellen heräilin yöllä joko omaan pahoinvointiin tai tirpan vatsanväänteisiin.. Olikohan sillä maha kipee ihan sympatiasta, vai meinaskohan se, että on ihan ok ajoittaa heräilyt nyt samaan syssyyn ku toi äiti näemmä enivei valvoskelee... JK meinas myös että vois pari kertaa yön aikana kiekasta. Aamu kuitenkin koitti jossain vaiheessa ja tosi outoa. Olo oli ihan normaali.. Ei migreeniä. Ei sitä voimattomuutta ja väsymystä. Pitäskö mun herätä useamminki öisin? Aamupalat lapsille nassuun ja puistoon! Pahana äitinä laitoin 1v4kk vanhan ipanan kävelemään koko matkan, ku otin pienimmälle vaan vaunut. Toisaalta ajattelin, että sinne ja takaisin kävelemisessä saattais energiat kulua hyvin että maistuu sitten päiväunetkin. Varsin ovelaa, eikö!?

Sovittiin keskiviikkona porukoitten kanssa myös siitä, että faija tulis hakemaan JM:n mökille viikonlopuksi. Soittelin ennen puistoon lähtöä varmistaakseni, ettei hetken päästä lähdöstä tulis puhelua, että "missä hemmetissä te ootte, mä oon täällä oven takana." Ei ollut vielä tulossa ei. Puistossa ei oltu kauaa, ku JK rupes heittäytymään maahan pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Päätin sitten, että on aika lähteä kotiin. Käveltiin vielä kaupan kautta, ja JK jaksoi hienosti, mutta kaupalta kotiin oli jo liikaa. JM pääsi työntämään siskoa vaunuissa ja äiti sitten kantoi väsähtäneen pikku hulivilin kotiin. Kulinaristiset makuelämykset kehiin, JK:lle pilttipurkki ja sillä välin JM odotteli roiskeläppäänsä. Sovittiin, että saa pizzansa sitten, kun JK on päiväunilla. Tarkoitus oli kuitenkin saada JK ennemmin syömää pilttiä kun roiskeläppää. Piltti hävis hetkessä, ja lapsi tais simahtaa päiväunille jo syliin matkalla sänkyyn. Taisin osua oikeaan sen suhteen, että kävely puistoon ja kotiin veisi mehut!? Sitten oman ja esikoisen terveellisen lounaan, roiskeläppien, kimppuun. Siinä sitten syödessä iski kuningasidea, että voitais lähteä kaikki käymään mökillä, viedä JM sinne viikonlopuksi ja samalla pääsis itse saunaan. Miehelle tekstaria ja siltä kun tuli vahvistus suunnitelman toteuttamisesta soitin vielä varmistaakseni, ettei se faija TÄSSÄ VAIHEESSA olis lähtenyt hakemaan poikaa. Juuri oli ovesta ulos mennyt, mutta mutsipa huusi perään ettei tarvitsekaan - "Ne tulee kaikki tänne!"

Olin todennut jo aiemmin, että focukseni takapenkille ei mahdu kaukaloa, taaperoistuinta ja leikki-ikäisen turvaistuinta samaan aikaan. Varsinkaan kun ne kaksi isompaa istuinta on molemmat palkki-istuimia. Ominaisuuksiltaan kohtalaisen leveitä. Pitäisi vielä kokeilla, josko esikoiselle sopis pelkkä istuinkoroke kaukalon ja yhden palkki-istuimen väliin. Eilen kuitenkin matkattiin mökille niin, että esikoisella ei ollut istuinta lainkaan.. Hyi minua! Onneksi sentään pääsee sieltä kotiin korokkeen kanssa. Matka meni kuitenkin hyvin, jos ei lasketa sitä, että JK hermostui jo ensimmäisen 2km jälkeen ja piti mekkalaa loppumatkan (sen about 70km). Saatiin mutsin tekemää pöperöö ja hyvää oli! JK:lle maistui tosin vaan tomaattilohkot, mitä se ei kyllä kotona suostu syömään. Mitähän eroa on mökin ja meidän omissa tomaateissa?

Sauna oli luksus. JM ei halunnu saunaan, mutta JK halusi ja siellä se istui vannassa ylimällä lauteella ja heitti löylyä. Mutsi otti sitten ipanan vähän ajan kuluttua ja saatiin saunoa hetki rauhassa miehen kanssa kaksin. Saunasta tultua odotti kahvia ja herkkuja pöytä koreena. Faija katsoi olohuoneessa Sarasvuon talk show'ta ja siitä tuli mieleen jakso, jossa oli Pekka Hyysalo, ja se piti vielä kaivaa esille ja näyttää mutsille. Taas meni itellä kylmät väreet. Että on olemassakin tollaisia ihmisiä. Se on ihme. Kotimatkan JK nukkui, ja pelkäsin jo, että mulla olis kaks kukkujaa, kun J oli lähdössä sählyä vielä pelaamaan. Mutta iltapuuron jälkeen laitoin JK:n sänkyynsä ja jonkun aikaa kuului lauleskelua ja pölötystä, mutta ehkä 10min jälkeen tuli hiljaista. Eli n. klo 20! Sinne simahti. Koko päivän oli itellä ollut hyvin energinen olo, mutta alkoi se unihiekka tämänkin äidin silmiin pyrkimään.. Istahdin Tirpan kanssa sohvalle ja katseltiin Vain Elämää. Siinä sitten sohvalla löhötessä, kun vauva taistelee unta vastaan rinnan päällä, tulee väkisin haikeus ja tippa linssiin..

Mikään ei ole niin ihanaa, kuin vauva joka nukkuu rinnan päällä rentona ja viattomana, sen verran taju kankaalla, ettei häiritse äidin silittelyt ja kuiskailut korvaan. Taas yksi päivä pulkassa. Seuraavana päivänä olisi Tirpalla jo ensimmäinen kuukausi elämää takana..

Tänään siis Tirppa 1kk <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti