Jäin miettimään sitä, mihin blogini tarkoitus perustuu. Mitä saan kirjoitettua tänne, kun some-äitinä päivitän yleensä kaiken tiedon naamakirjaan. Ehkä voisin tänne sitten pidemmälti turista siitä, millainen on lapsieni paskan koostumus tai kuinka ne on aina kipeenä sen sijasta että naamakirjan seinä olisi täyttynyt sillä, kuinka on perseestä se, että lapset on aina kipeenä. Taitaa olla varma keino noin muutenkin karkottaa ne viimeiset lapsettomat kaverit.. Mutta sitä esittelyä.
Kirjoittaja on siis huomenna 28 vuotta täyttävä kolmen lapsen äiti ja tänään 2v-hääpäivää viettävä vaimo. Esikoiseni Jan Mikael [Jaan] (Janttu)on lyhyen ja jokseenkin myrskyisän suhteen lahja, ja elettiin kaksistaan poikani kanssa ekat 2,5 vuotta. Esikoiseni täytti toukokuussa 5, eli on siis syntynyt 12.5.08. Esikoiseni sain ollessani kätilö-opiskelija ja 22-vuotias. Ne 2,5 vuotta oli taistelua opintojen kanssa yksinhuoltajana ja.. no, voisi sanoa että kohtalaisen rankkaa aikaa. Pojan kasvaessa isommaksi, kun se intensiivinen lapsi/vauva-pilvessä eläminen alkoi helpottaa, tapahtui romahdus ja sairastuin pahemman kerran masennukseen. Masennus- ja paniikkitaipumusta mulla on tainnut olla lapsuudesta asti. Hoitelin itseäni kuntoon, ja elämä alkoi olla mallillaan - sosialistuin uudestaan myös internetin ulkopuolella ja se tuntui ekaa kertaa elämässä mukavalta. Lääkitys siis kohdillaan. Uutta vuotta 2011 olin viettämässä poikkeuksellisesti kaverin luona, lapsi mummolassa hoidossa, ja silloin tapahtui myös once in a lifetime -ihme. Tapasin nykyisen aviomieheni, Johanin, n. 10min ennen vuoden vaihtumista. Ja tämän kokemuksen voisi kuvailla olevan kuin suoraan elokuvasta. Voit kuvitella hetken niin, että filmi hidastuu, kun mies kävelee huoneeseen (tässä tapauksessa pihalla ulko-oven luokse) ja hänen ympärillään loistaa sellainen valo - tämä on SE ihminen. Mmh. Voisi sanoa rakkautta ensisilmäyksellä. Olin tiennyt miehen netin välityksellä ehkä.. 6-7 vuotta ennen ensitapaamista, enkä edes ollut erityisemmin jutellut hänen kanssaan. Sellainen satunnaisen irkki-kanavan tuttu. Lisäksi olin käsityksessä että hän seurustelee. Uuden vuoden rakettien paukkeessa sitten hakeuduin hänen selkänsä taakse hieman pakoon rakettien pauketta - olen aina jonkun verran pelännyt raketteja. No, yön aikana selvisi ettei hän seurustele ja muutaman seuraavan päivän kuluessa selvisi, että hän suojelisi minua kaikelta mitä ikinä keksinkin pelätä. Tai meitä. Minua sekä poikaa.
Seurustelun aloitimme virallisesti tammikuun 7. ja kihloihin menimme suomen voittaessa jääkiekon maailmanmestaruuden 15.5.2011. Ensimmäinen yhteinen lapsi, Joa Kristian [Jooa], ilmoitti tulostaan lokakuussa 2011 ja naimisiin menimme 11.11.11. Joa syntyi 26.6.12. Seuraava palleroinen ilmoittikin sitten tulostaan helmikuussa -13, ja toinen yhteinen lapsemme, Mea [Meea] Ellen Joanna, syntyi 16.10.13 ja hänen synnytyskertomuksella blogini avasin.
Seuraavaksi ajattelin esitellä pienesti ja lyhyesti.. ehkä.. lapseni.
Jan Mikael on siis esikoiseni, nyt 5,5-vuotias reipas tarhalainen. Hän on ollut aina hyvin harkitsevainen, rauhallinen ja fiksu. Syntyessään 3825g/51cm. Vauvana hän nukkui hyvin, kasvoi hoikkana poikana. Lastensänkyyn siirtyi 1v2kk ikäisenä, tutista ja tuttipullosat luopui samaan aikaan. Päiväkuiva 2v1kk ja päivä- sekä yökuiva 2v2kk vanhana. Fiksuudesta se, että esim. 2v9kk vanhana hän pohti keittiön ruokapöydän ääressä ikkunasta ulos katsoessaan, että mistähän autot ovat mahtaneet ennen ajaa kun talon edessä kulkevaa isoa tietä ei vielä ollut rakennettu? Hölmistyin itse kysymyksestä niin paljon etten osannut siihen mitään vastata, mutta hän vastasikin itse omaan kysymykseensä toteamalla, että varmaan tota toista tietä joka menee talon toisella puolella. Siinä oli äidin ilme kyllä aika priceless, kun enpä ole moisia tullut itse pohtineeksi. Monia vastaavanlaisia pohdintoja hän esittää vieläkin. Mitään hirveän isoja Vaiheita ei ole missään vaiheessa ollut, ei ainakaan mitään raivokohtauksia tai uhmaa. Siinä on lapsi, jolle on helppo selittää ja perustella, miksi jotain tehdään tai miksi jotain ei pidä tehdä. Jan on aivan ihana isoveli kahdelle nuoremmalle sisarukselleen, kantaa huolta ja hoitaa sekä auttaa äitiä pyytämättäkin.
Joa Kristian on siis nyt 1v4kk vanha Janin pikkuveli, mun ja Johanin ensimmäinen yhteinen poika. Joa syntyi 26.6.12, potrana 4kg painavana ja 53cm pojan jässikkänä. Kasvuaan hän jatkoi siitä reipasta vauhtia, poiketen isoveljestään, ollen 5kk vanhana jo 9,5kg ja nyt hän painaa reilut 12kg. Helppo hänkin oli vauvana, nukkunut aina hyvin ja syönyt hyvin. Ainut vaan, että räkätauteja tuo lapsi kerää kuin imuri. Ihan pienestä pitäen on niitä sairastellut. Nyttemmin on tullut kuvioihin myös ystävämme Korvatulehdukset. Veljestään myös poiketen, temperamenttia ja idiotismia löytyy. Kiipeilemisen aloitti jo ennenkuin oppi kävelemään, ja ensin tultiin pää edellä alas. Mutta aina vaan uudestaan. Kaikki tehdään mitä kielletään ja aina vaan uudestaan. Tämän äidin temperamenttia ja olemattomia hermoja ja ärsytyksen sietokyvyn äärirajoja tuo lapsi ainakin osaa koetella. Mutta muutoin aina kovin hyväntuulinen ja iloinen lapsi! Joa kuvastaa ennemmän sitä peruslapsen kuvaa, "ärsyttävä ja joka paikkaan ehtivä", paljon touhuava lapsi!
toim.huom. ja puhun omista lapsistani, vaikka sanavalintani voivat olla välillä karskeita, rakastan lapsiani hyvin hyvin hyvin paljon :)
Mea on tällä viikolla 1kk-täyttävä hurmaava pieni prinsessa. Isoveljistään poiketen, hän oli varsinainen tirppa syntyessään, 2915g/50cm. Linjoistaan tuntuu pitävän edelleen hyvää huolta. Siinä missä Joa samaisella rintamaidolla kasvoi lähes 300g/vko tahtia, tyttö huolehtii että sallitut määrät juuri ja juuri ylittyvät, ettei tarvitse ruveta korviketta ja jotain proteiini-lisiä syöttelemään ;) Rauhallinen tapaus, toistaiseksi nukkuisi ennemmin kun söisi tai olisi lainkaan hereillä.
Kieltämättä täytyy myöntää, että yhden rauhallisen filosofisen ajattelijan, temperamenttisen hulivilin ja pienen tirpan kanssa arki on välillä hyvin kiireistä ja välillä jopa väsyttävää. Mutta toistaiseksi en vaihtaisi päivääkään pois. Paitsi ne räkätautipäivät. Niinkuin esimerkiksi viimeiset pari pv...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti