Oho, menikö tässä välissä monta kuukautta, vai ollaanko me vaan nopeita liikkeissä???

Joo. Nyt on sellanen juttu, että mä alan olemaan ihan kypsä lähes kaikkeen tässä.. sanoisko maailmassa vai yhteiskunnassa.

Huimauksien ja pahoinvointien takia ku hakeutuu hoitoon, luvataan yhtä mutta jotain ihan muuta tapahtuu. Ainakin hormonaalinen ehkäisy on nyt poistettu ja pitäis odotella sitten että laantuuko oireet sen poistamisen myötä. Jää nähtäväksi. Ihan 24/7 ei oo enää niin kamala olo, mutta en mä tiedä, onks 20/7 paljoa parempi. Lääkäri toivotteli vaan hyvää kesää ja käski ottaa yhteyttä Tampereella terveyskeskukseen. No, en ainakaan oo kuolemassa tässä ja nyt, ilmeisesti.

Tossa keväällä kun tuli eteen Jussin potkut Itellalta, ni sai taas ruveta miettimään näitä elämän suunnitelmia uusiksi. Jussi pääs toivomaansa kouluun, ja tarkoitus oli alottaa siellä elokuussa. Kerron kohta miksi menneessä aikamuodossa. No, sitten tulikin Jussille kesätöitä. Ja tieto ansiosidonnaisesta, että kotihoidontuki vähennetään ansiosidonnaisesta. No, kun on pupu pöksyssä ja kamala kiire tehdä johtopäätöksiä asioista, oltiin ihan tyrmistyneitä ja uskottiin suoraan se mitä paperilla lukee, sen enempää asiaan perehtymättä. No, sehän taas tietäisi tulojen tippumista entisestään aika radikaalisti.. Joten ei tässä enää kovin montaa vaihtoehtoa jää kun ruveta töihin paluuta jo syksyllä. TURHAUTUMINEN vois olla ensimmäinen sana.

Kaks viikkoa sitten sain ajatuksen, että entä jos saisinkin töitä Tampereelta. Ei olis kätilön töitä, mutta töitä kuitenkin. Rahaahan sitä jostain olis saatava, ja olin jo tossa viereisessä hoivakodissa keikkaillessa ihastunut siihen työhön ja yllätin itsenikin sillä, kuinka mukavalta tuntui olla töissä vanhusten parissa. Kouluaikana ku se ei todellakaan tuntunut hyvältä tai herkulliselta. Tuumasta siis toimeen ja lähdin kyselemään töitä. Töitä löytyikin heti, tai ainakin suullinen lupaus niistä. Sitten viikonloppuna pistin samantien asuntohakemusta vetämään, ja lapsille päivähoitohakemusta. Tiistaina tuli asuntotarjous, jota päätettiin sitten lähteä vielä katsomaan. Päivähoidon suhteen viisastuin soittamalla päivähoidon sihteerille, joka valaisi mua sen verran, että tilanne Tampereella on täysin katastrofaalinen - 200 lasta on vailla paikkaa, jotka elokuussa tarvitsevat hoitoa. Tyly ilmoitus oli, että turha kuvitella, että saan kaikkia lapsia samaan hoitopaikkaan, hyvä jos edes kahta. No.. We'll see.. Tässä jossain välissä kävin tarkistamassa tuon asian ansiosidonnaisesta vähennettävästä kotihoidontuesta, ja sehän tietysti oli niin, että se vähennetään ellei puoliso itse ole kotona hoitamassa lapsia ja täten pois työmarkkinoilta. No DAA.

Käytiin kattomassa asuntoa, ja se oli.. Kiva. Asumisen jäljet oli kyllä aika voimakkaat, ja mietittiin että asuntotarjouksen vois ottaa vastaan, mikäli siellä tehdään jotain pintaremonttia ennen meidän sinne muuttamista. Samalla kertaa kävin allekirjottamassa työsopimuksen. Ennen asunnon vastaanottamista oltiin jo alotettu kämpän pakkaaminen. Tai, sanottaisko siivous. Todettiin sitten, et no, hyvähän tästä kaikesta ylimääräsestä roinasta on eroon jokatapauksessa päästä, vaikka mihinkään ei muutettais. Maanantaina sitten soitin ja remonttia oli luvassa ja niinpä sitten hyväksyttiin asunto. Samana päivänä sai sitten Jussikin vielä puhelua aikaisemmin hakemastaan työpaikasta, että siellä olis paikka avoinna - pääsisi haastatteluun. Siinä vaiheessa Jussi sai sitten todeta, että pikkusen liian myöhään tuli, että nyt ollaan jo jalka tampereella. Samaisen puljun töitä ei tietenkään sitten löydy Tampereelta, että toimivat vaan pk-seudulla.

No, onneksi se ei ollut suora työtarjous, vaan kutsu vasta haastatteluun, ni ei haittaa kumpaakaan ihan niin pahasti.

Jos sitten palaisi asiaan noiden lapsukaisten suhteen. Voi olla, että tää muutto koskettaa niitäkin tavalla jos toisella. Jantulle kerroin, ni eka reaktio oli kyllä ehdoton kieltäminen tai kieltäytyminen. Pari päivää se asioita mietti ja pohti, kyseli paljon ja sitten totesi, että muuttaminen alkaa jo vaikuttaa ihan kivalta idealta. Toki mua harmittaa se, että kun se ei nyt kauheesti oo päivähoidossa kerenny täälläkään olemaan ni kovin laajaa kaveripiiriä sillä ei ole, vaan lähinnä tuo naapurin tyttö. Siinä on toki hyvätkin puolensa, ettei joudun niin monia kavereita hyvästelemään, mutta taitaa tuo sitten olla monen kaverin edestä tärkeä.

Mea-neitikin täytti 8kk ja strategiset mitat oli 69.2cm vartta ja 7165g painoa! Mun pieni tirppa. Ei enää ihan niin pieni, tasaisesti kasvaa omalla miinuskäyrällään! Taitoja on tullu paljon tässä kuukauden sisään. On opittu konttaamaan, nousemaan pystyyn ja jopa ottamaan askeleita tukea vasten. Hampaat uupuu. Pojilla on molemimlla tullu ekat hampaat n.6kk iässä, mut neiti porskuttaa ilman ollen kohta 8,5kk :) Yöt on edelleen ihan tuskasia, joten tosi mielenkiintoiset työpäivät mulle tiedossa.

Joa-herra puolestaan, tunnetaan myös nimellä Herra EI. Täytti eilen 2v! <3 Ja kylläpä se 2 veen elämä voikin olla HANKALAA. Tuleva nörtti taitaa olla. Juurikin tässä tätä blogia kirjoitellessa ja neidin ollessa päiväunilla herra haluaa, että dvd pyörii, ipadilla pitää leikkiä ja vielä samaan syssyyn ottaa äidin puhelinkin.. Ja näemmä soitella sinne ja tänne.. Jos jonkun noista yrittää ottaa pois, ni auta armias mikä maailmanloppu! Tai, jos vaikka tarttee syödä ruoka ennen jälkkäriä. Sitten taas muuten sosiaalisissa tilanteissa on rauhottunut, ja jopa varautunut nykyään. Sanoja ei tuu kauheesti, mutta lopputavuja paljon. Pottaillaan kovasti ja nyt kesällä pyritään olemaan vaipatta paljon, ni opittais silleen kans siihen vaipattomuuteen. Mittoja oli ronskilla 2veellä 13850g ja 91.1cm! Pitkä jätkä!

Nyt voisin taas mennä tuijottelemaan huoneita, ja miettiä, mitä pakkaan seuraavaksi. Enää 5 viikkoa muuttoon!! :)