Niin se aika taas menee. Joulu tuli.. ja käytännössä kai menikin, kun näin Tapaninpäivänä tätä rustaan. Joulufiilis meinas mennä aika lahjakkaasti pilalle, kun kämpän vuokrayhtiö muisti häätöhaaste-ukaasilla. Voi ttu ja kele ja miljoona muuta kirosanaa..
Täs on parin kk aikana tullut jokunen ylimääräinen isompi lasku, esim. sairaalalaskut, sähkö, vakuutukset ja lasten päivähoitomaksut ni oon sit tavallaan TODENNUT miehelle, että sen tehtäväksi jää maksaa vuokra. Noh. Häätöhaasteen perusteella on ollut liian vaikea tehtävä toteutettavaksi. Ei mulla muuta siihen asiaan liittyen.
Aatto aamu alkoi riisipuurolla. Tein edellisenä iltana ison satsin rusinasoppaakin!.. Yllättäen pojille ei kelvannut. Jännitystä ilmassa, mahtaako se pukki tulla kylään. Joulupukin kuumalinjaa seurailtiin ja toki lumiukko katseltiin. Päivällä käytiin Jantun kanssa päivällä hautausmaalla viemässä kynttilä Mikan haudalle. Mika oli ihana ihminen, joka kuului siihen samaan kaveriporukkaan kun missä 10v sitten silloisen poikaystäväni kanssa pyörin. Mikan kuolema oli yksi isoimmista shokeista, mitä oon elämässäni saanut kokea. Itse kuukautta aiemmin saavuttanut täysikäisyyden ja sitten toinen menehtyy parikymppisenä aivokalvontulehdukseen.. En mä sitä oikein ymmärrä vieläkään. Eli tänä jouluna tuli Mikan kuolemasta 10 vuotta. Jan on saanu toisen nimensä Mikan mukaan. Nyt sitten siinä hautakiveä tuijotellessa ja kyyneleitä jälleen kerran poskilta pyyhkiessäni huomasin myös syntymäpäivän. Muistin, että Mika oli juhannuksen tienoilla syntynyt, mutta jonkinlaiset kylmät väreet meni, kun päivä oli 26.6.1982. Tasan 30v myöhemmin syntyi Joa. Molemmat pojat liittyvät siis jollain tavalla Mikaan.
Sillä välin kun käytiin haudalla Jantun kanssa, oli lahjatonttu käynyt tiputtamassa lahjat. Toki Joa ja Mea molemmat olivat nukkuneet, ettei hekään lahjatonttua kerenneet tapaamaan ;) Siinä sitten ihailtiin kuusen alla olevaa lahjavuorta ja odotettiin mun porukoita meille syömään. Pojat saivat avata yhdet lahjat ennen ruokailua. Ruokailun ajan lahjat sitten polttelivat vieressä.. Ei ollut oikein jouluruoka mieleistä, mikä ei kyllä yllätä, kun tämä äiti ei vielä tänä päivänäkään ole mikään suuri laatikoiden ystävä. Jussin isä oli meillekin tehnyt laatikot, joten onneksi ei niitä tarvinnut stressata. Kinkkuun panostettiin, ja se oli sitkeä ja paljon läskiä sisältävä kinkku. Kyllä pikkusen harmittaa. Mut olihan se ihan syötävää. Mea nukkui koko ruokailun ja lahjojen availun ajan. Oikeastaan koko sen ajan, kun mitä mummi ja pappa oli täällä.
Paljon tuli mieluisia lahjoja pojille. Jan oli niin vauhdissa, ettei muistanut enää hetken päästä mitä oli edellisestä paketista avannut, kun Joa taas puolestaan tutkaili ja leikki jokaisella paketista paljastuneella lelulla ensin pitkään ja hartaasti, ennenkuin avasi seuraavan paketin. Tais olla hyvin jännää kaikki, kun vielä melkein 22.30 maissa Joa pölötteli sängyssään..
Joulupäivänä oltiin kotosalla. Lapset viihtyivät uusien lelujensa parissa. Iltapäivästä lähdettiin käymään Jussin äidin luona kahvilla, ja siellä anoppi vasta yllärin heitti - "Millos te voisitte ton kuivurin tosta viedä teille täältä tilaa viemästä?" Totesin, että vaikka heti, jos mummi kattoo lapsia sen aikaa, että saadaan se heitettyä. Näin olleen minusta tuli onnellinen kuivausrummun omistaja! Kuivausrumpu ei ollut siis mahtunut anopin kylppäriin, eikä sitä voinut kasata koneen päällekään koska eivät olleet samaa sarjaa (liekö ees samaa merkkiä). Meillä mahtui kuivuri just ja just, nipinnapin, pesukoneen viereen. Onpa sitä tullut jo pyöräyteltyäkin pari kertaa. Hyvin kuivaa kyllä kylppärin samalla! Ja sähkölasku taas kiittää...
Tänään sitten käytiin mökillä, mun porukoitteni luona, kuten tapaninpäivälle on tullut tavaksi. Siellä oli kans kuusen alusta täynnä lahjoja, ja ihan hirveän monta pakettia Jantulle. Sai paljon toivomansa suuren nosturinkin.. Ja koska äiti ei suostunut nosturia tuomaan kotiin, jäi Janttu sitten mökille leikkimään. Saas nähdä, koska saa taas pojan kotiin..
Ei tässä oikeastaan muuta, kun et itellä on kurkku pikkasen kipee.. toivottavasti jää siihen. Ei jaksais taas alottaa sairastamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti