Puuh.. lääh ja kraah.

Tässä on taas tapahtunut vähän vaikka ja mitä. Tai ehkä olennaisin on, että ollaan taas oltu taudissa. En myöskään jaksa mitään nimikirjainkikkailua vetämään, nyt kun blogini on luettavissa vaan kutsulla, niin voidaan puhua ihmisistä ihmisten oikeilla nimillä. Nimiäiset sunnuntailta on peruttu tän sairastelun takia, mutta kerrotaan nyt ensin vähän taustoja.

Viime torstaina oli tällä äidillä KIVAA! Pääsin katsomaan Nightwishin uusimman livetuotannon julkistamisen ensi-iltaan helsingin tennispalatsiin, ja pääsin yhteiskuvaan Jukka Nevalaisen ja Floor Jansenin kanssa. Olo oli nostalginen ja tunsin oloni hyvin vanhaksi. Totesin Nevalaisellekin, etten niin välitä nimmarista, mutta josko vihdoin 13 vuoden kunniaksi pääsisin yhteiskuvaan! Jälkeenpäin laskin uusiksi, että eikä, 14-15 vuotta on realistisempi aika fanitukselle! HUHHUH! Siinä vielä yhteiskuvaan jonotellessa, kun takana oli kaksi 1997 syntynyttä tyttöä, tuli TODELLA vanha olo :D Johan oli lasten kanssa kotona, ja Tirppakin veteli maitoja ihan kiltisti pullosta. Kaikki tämän illan osalta oli siis todella onnistunutta.. Jos ei lasketa sitä, että lähtiessä unohdin kotiavaimet ottaa mukaan...

Viime viikolla pyysin myös tarhassa josko Jan vois mennä perjantainakin hoitoon, kun heillä oli mitä eriskummallisinta ohjelmaa luvassa - tonttulakkien etsintää pihapiiristä ja (toivonmukaan) löytyvän avaimen palautus joulupukin muorille, joka myös veisin lasten kirjoittamat kirjeet Korvatunturille ja joulupukille. Oli ollut kuulemma mielettömän kivaa. Illalla vielä mun porukat tuli hakemaan Jania mökille, ja ite suunnittelin sitten meneväni Joan ja Tirpan kanssa lauantaina perässä. Oltaisiin yötä, mikä itsessään oli jo tarpeeksi stressaava ajatus, kun mökillä nyt ei oikeastaan ole kun yksi iso makuuhuone. Mutta ehkä se selviäisi lauantain aikana, miten siellä nukuttaisiin - jos nukuttaisiin ollenkaan. Lauantaina sitten lähdettiin mökille kahden nuorimman kanssa, ja aattelin, että sais Johankin vähän vapaata, kun oli tähän astisesti aina vapaapäivinään herännyt Joan ja Janin kanssa, jotta voisin Tirpan kanssa heräillä rauhassa. Käytiin saunassa ja viihdyttiin ihan hyvin. Nukkumisjärjestelytkin sumplittiin suuremmitta ongelmitta, vaikka ihan täydellisiä unia ei ainakaan tämä äiti saanut. Sunnuntaina lähdinkin sitten kotiin vaan Tirpan kanssa ja pojat jäivät vielä mökille yöksi, kun aamulla olisi Tirpalla 6vko:n lääkärintarkastus ja neuvolakäynti.

Tirppa sai siis maanantaina rotarokotteen ja lääkärikäynnillä kaikki oli ikää vastaavaa. Painoa oli Tirppa kerryttänyt tähän mennessä 3960g ja pituutta huimat vähän päälle 54cm! Ei ihan velä päästy rikkomaan 4kg rajaa. Kovasti koko aamupäivän odottelin poikia sitten kotiin, mutta tulivatkin sitten vasta iltapäivästä. Päivällä kun oli luppoaikaa odottamisen merkeissä, niin tein sitten glögisen juustokakun, ja sitä syötiin sitten porukoiden ja Jassun kanssa. Maijukin tuli käymään Oton kanssa. Kakku oli nopeasti tuhottu.

Tiistaina vein lapset aamulla hoitoon ja lähdin samalla pienelle lenkille. Kotiin päin tullessa ihmettelin kun pukkaa tuskanhikeä ja samalla on varpaat todella jäässä. Siinä Johania kotiin saapuvaksi odotellessa soitti tarhasta hoitaja, ja sanoi että Jantulle iski migreenipäänsärky, jos pääsisin pian hakemaan kotiin. Sovittiin, että tulen heti kun Johan tulee ovesta sisälle, ettei tarvitse alkaa Tirppaa pukemaan. Tarhassa oli vastassa pimeessä huoneessa makaava ja tärisevä poika. Vaivalloisesti sai vaatetta päälle, kun tutisi ja hytisi kovasti. Arvasin melkein heti, ettei kyseessä kyllä olisi migreeniä. Kotiin kun päästiin, mitattiin lämmöksi 39 ja ennen kuin edes sain kipulääkettä annettua, niin Jan oksensi. Olin järjestänyt niin, että Jan saisi levätä meidän makuuhuoneessa pimeässä ja rauhassa, kun tunnetusti Joa ei kovin rauhallinen tapaus olisi, ja lastenhuoneessa tai olohuoneessa lepäämisestä ei tulisi yhtään mitään. Itelläkin taas stressitärinät päällä kun lähdin vielä hakemaan Joaa tarhasta. Joaa hakiessa sitten alakerran hoitajat voivottelivat kun kerroin veljen voinnista, että harmi - tarhassa on ollut nimenomaan isompien puolella rajua vatsatautia liikkeellä. Pikkasen kiehahti, koska mun mielestä olisi ihan kiva jos tuollaisista asioista mainittaisiin - pieni vauva kun on kotona, niin olisi mahdollisuus olla viemättä isompia hoitoon ja voisi ainakin yrittää välttää tauteja parhaimman mukaan. Kotiin ku tultiin Joan kanssa, mittasin iteltänikin lämpöä 38 verran. Jippii. Oli sitten tauti mikä tahansa, se oli siis mullakin. Jan nukkui ja nukkui, aina välillä itkeskeli ja valitteli, muttei osannut tarkemmin nimetä mihin sattui jne. Päänsärky onneksi oli helpottanut, mutta vatsaan, alavatsalle oikealle puolelle. Rupesin taas miettimään kaikkia diagnooseja meningiitistä tulehtuneeseen umpilisäkkeeseen. Soittelin vielä terveysneuvontaan illalla, ja sieltä oli neuvo lähteä päivystykseen, kun mitään flunssan oireita ei ollut, mutta kova päänsärky, pahoinvointi ja oikealle alavatsalle sijoittuva kipu.. Jan oksensi illalla uudemman kerran, ja vatsakipu hellitti sillä, että ehkä se kuitenkin oli siihen pahoinvointiin liittyvää kipua. Itellä myös kuume ja kamala alakropan särky koko ajan paheten. Ei tehnyt mieli todellakaan lähteä minnekään päivystykseen kun ei tiennyt mihin oma olo vielä etenisi, puhumattakaan siitä, että kotona olis myös 7vkoa vanha Tirppa. Päätin sitten että seurailen Janin vointia ja tietty heti jos olo menee vielä huonommaksi, lähettäisiin vaikka ambulanssilla. Itse valvoin sitten omassa olossani ja stressissä kuulostellen jokaista räsähdystä. Siinä vaiheessa kun lopulta sain itse unenpäästä kiinni klo 3, niin Jan tuli herättämään klo 3.30 "Pakastin pitää outoa ääntä". Okei. Uni loppui pieneltä sairastelijalta siis klo 3.30, ja hän rupesi iPadilla katsomaan lastenohjelmia, kun äiti meni nukkumaan. Johan lähti aamulla töihin, ja Joa herätti sitten mutkin klo 7 maissa. Voisin väittää, että olo oli aika nuutunut. Tirppa päätti sitten aamupesujen jälkeen ruveta yökkimään ja sain hänet nostettua sitteristä, niin oksennus lensi paineella ympäri lattioita. Siinä vaiheessa äidin sydän hakkasi taas tuhatta ja sataa ja suunnilleen itkin - ei oo todellista, että näin pieni saisi jonkun paskataudin!! Laitoin viestiä miehelle, että sais tulla kotiin että tästä ei voi hyvä seurata, jos näin pienikin rupee oksentelemaan. Sain myös lääkäriajan varattua Tirpalle ja sitten pitikin keksiä joku isompien kanssa olemaan sillä välin kun kävisin lääkärissä. Herätin anopin ja vielä naapurirapun Raijankin. Anoppi lupasi tulla, mutta koska hänellä ei ole autoa ja huono liikkumiskyky noin muutenkin, niin hälytin Raijan ensihätään meille isompia katsomaan. Lääkäri oli sitä mieltä, että todennäköisesti on vatsatautia pienelläkin, ja saatiin varmuuden vuoksi lähete sairaalaan, jos jatkuu tai pahenee, tai pitkittyy oireet.

Tällä välin mies taisteli töissä sen asian suhteen, saako hän lähteä töistä vai ei, kun sekä äiti että lapset on kipeinä. Tai, no. Se keskimmäinen pyörremyrsky ei ollu tietoinen mistään sairastamisesta. Anoppi jäi sitten vielä meille katsomaan kaikkia lapsia sillä välin, kun hain miehen töistä ja heitin hänet työterveyslääkärille hakemaan todistusta luvalliselle palkattomalle omaisen hoitamiselle. Oma olotila koko ajan sai taas jäädä kakkossijalle, kun oli "asioita" hoidettavana. Kotiin päästyä väsymys ja huonovointisuus otti vallan ja vajosin sohvan pohjalle. Keskiviikko päivä ja ilta menikin sitten sohvalla maaten ja voivotellen oloa. Itellekin iski aivan järjetön päänsärky. Totesin, ettei ole ihme jos Jan olisi oksentanut pelkästään kivusta, oli särky sen verran kovaa. Otin buranan ja panadoliakin, mutta ei tehonnut millään tavalla pääkipuun. Tirppa ei onneksi toistanut aamuista yrjöämistään - ehkä me kuitenkin selvittäisiin vähemmällä. Tai, josko kaikki hänen oireet johtuiskin vaan rotarokotteesta?  Johan kävi sitten illalla vielä lasten kanssa saunassa, jotta saisin hetken olla ihan rauhassa. Tirpalle annoin Rela-tippoja, ajatellen että maitohappobakteereista ei voi olla haittaa jos vaikka suojais edes vähän, oli sitten taudista kyse tai rotarokotteen sivuvaikutuksista. Ilta olikin sitten yhtä vatsanvääntämistä, huutoa ja pulauttelua. Kun tyttö lopulta nukahti, nukahdin itsekin sohvalle ja nukuttiin yö ihan hyvin! Aamulla tosin mies tuli ensimmäisenä kertomaan, että Joalla oli löysät housuissa.. jippii, jatkoa siis luvassa.

Päänsärky alkoi päivän mittaan nostamaan taas päätään, mutta lievempänä, eikä kuumettakaan enää itelle noussut. Joakaan ei toistanut varpusparviaan ja alkoi kaikki näyttämään ihan hyvältä. Jatkuvasti kuitenkin ilmassa kysymys nimiäisten pitämisestä sunnuntaina.. Illalla Joan oli todella hankala nukahtaa, ja nukahdettuaankin heräili vähän väliä itkeskelemään  ja olin aika varma, että tautia varmaan pukkaa hällekin. Itellekin iski puskista todella yököttävä olo - ja valvoskelin sitten taas omassa olossani ja kuulostellen Joaa oksentamisen varalta. Lopulta vähän vaille 3 uni voitti taas, ja nukuttiin loppuyö ihan hyvin. Johan heräsi isompien kanssa ja sain alottaa itsenäisyyspäivän aamun nukkumalla 9.30 asti. Heräsin siihen, kun Jan tuli kertomaan, että Johan oli pelatessa ajanut päin puuta ja menehtynyt. Hetken aikaa kesti tajuta, mistä ihmeestä poika puhuu. Nopeasti kuulostellen olo on ollut aamusta lähtien hyvä. Rupesin siivoamaan. Eilen siivosin ja pesin koko kylppärin ja tänään ajattelin alottaa makkarista ja eteisestä, ja samaten leipomisten suhteen piti tehdä juustokakkua ja piparitaikinankin otin sulamaan lapsille. Sain makkarin imuroitua ja lattian pyyhittyä, kun iski niin järkyttävä tuskanhiki ja voimattomuus että oli pakko myöntää itselle, ettei tässä ole kyllä missään kunnossa - vieläkään. Joa vääns taas löysät ja Johanin kanssa tultiin siihen tulokseen, että perutaan nimiäiset, ei edes siirretä vaan ihan perutaan, niin pääsee sitten siitä stressistä. Laitoin viestiä kaikille kutsutuille ja viestissä myös tytön nimen. Eli tyttärestämme tuli Mea Ellen Joanna.

Nyt voidaan rauhoittaa tämä viikonloppu vielä täysin toipumiselle - siinä toivossa ettei enää enempää sairastumisia ilmenisi. Ei toi Johankaan ihan kunnossa olevalta vaikuta, kun nukahti eilen illalla jo klo 22, heräsi lasten kanssa 7.30 ja on nukkunut tuossa jo kahteen otteeseen torkkuja. Itse sain nyt Joan ollessa päiväunilla istahtaa tähän koneen äärelle ja rauhassa kirjoittaa blogimerkintää.

Eilen käytiin Janin kanssa keskustelua itsenäisyyspäivän merkityksestä, kun lapsi itse totesi, että huomenna avataan joulukalenterin 6. luukku. Yritin sitten parhaani mukaan selittää 5,5-vuotiaalle, mitä itsenäisyys tarkoittaa ja miksi sitä juhlitaan.. Poika vaikutti ihan kiinnostuneelta ja totesi ymmrtäneensä asian. Näin siis toivotan myös kaikille lukijoille Hyvää Itsenäisyyspäivää!