Niin se vuosi taas on vierähtänyt käyntiin! Päätin olla sanomatta mun uudenvuoden lupauksiani ääneen, koska sitten harmittaa vähemmän kun en kuitenkaan niitä saa pidettyä! Haha, aika hieno logiikka, eikö!? Jotain lupausten tapaisia kuitenkin yritin tehdä... Saa nähdä, pitääkö yksikään!
Uudeksi vuodeksi ei ollut mitään suurempia suunnitelmia. Vietettiin uutta vuotta Jassun ja Kendran kanssa. Jassu meinas, että lähdettäis klo 18 kattomaan Kirkkonummelle ilotulitusta ja otin pojat mukaan. Musta oli ihan hyvä idea mennä sinne, mutta Joan mielestäpä ei tainnut sitten ollakaan. Saatiin auto parkkiin kun alottivat pamauttelun. Joa oli matkiksissa ja laitoin peltorit päähän. Päästiin talon nurkalta aukeelle kattomaan ja sillon Joa sai paskahalvauksen. Lähti kiipeemään matkiksista huutaen paniikissa ja otin syliin, tärisi vaan sylissä ja ulvo. Ensi reaktio oli nauraminen ja yritin siinä melussa selittää, ettei ole hätää ja et kattois kui Jan ja Kendrakin kovasti tykkää ilotulituksista. Ei auttanu.
Menin sitten takas talon kulman taakse, mihin ei näkyny raketit ja kateltiin Joan kans jotain näyteikkunaa, joka oli koristeltu talvi/joulu maisemin. Rauhottui siinä hieman ja käveltiin takas näkyvämmälle alueelle. Sama ulvominen alko taas. Pian se paukuttelu olikin jo ohi, ja lähdettiin kotiin. Autossakin alkoi ulvomaan ku näki ikkunasta raketit, vaikkei ees ääni kuulunut. Kotona koko ilta meni sitten silleen, et aina kun pamahti ja ikkunasat loisti ilotulitteet, ni alkoi ihan paniikissa itkemään. Huoh. Nukutin vierelle kympin aikaan ja melkein tunti meni nukuttamisessa kun pari kertaa siinäkin pomppas pamauksesta pystyyn ja rupes ulvomaan. Sitten jännättiin puolilta öin sitä, että herääkö raketteihin - niitä kun on paha vältellä tällä alueella kotona ollessa. Heräshän se. Melkein tunnin oli sitten sillonkin hereillä, kunnes sain rauhottumaan omaan sänkyyn. Siinä sit jo itsekin nukkumaan mentyä pari kertaa pisti huutamiseks ni otin lopulta vierelle, ja nukkui 10.30 asti.. siitä lähtien oikeestaan joka ilta ja yö on ollu enemmän tai vähemmän paniikkihuutamista. Saattaa herätä keskellä yötä huutamaan paniikissa ja osottelee ulos tms ja höpöttelee. Yritä siinä sitten selittää, ettei siellä enää kukaan raketteja paukuttele. Roska-autokin sai aikaan paniikin.. Että jippii. En olis uskonu, että voi noin paha olla joku rakettien pelko ihmislapsella.
Noh, muutoin meni ihan hyvin. Syötiin hyvin ja isommat leikki Roskis-pelillä ja ihasteltiin raketteja. Tinatkin valettiin jossain välissä. Loppuilta menikin oikeastaan niiden merkityksiä spekuloidessa.
Mitäs vielä.. Ei ole ollut aikaa eikä energiaa kirjoitella blogiin juuri mitään, kun oon lähes kaiken vapaa-ajan käyttänyt Jersey Shoren tuijottamiseen netflixistä. Mulla on varmaan oikeasti Ongelma, ku koukutun aina vaan paskempiin sarjoihin. Kyllä mä tossa yks päivä päätin vähän siivota, ni pesin olkkarin seinät lattialistaa ja kattolistaa myöten. Janttu päätti sit vihjasta, et voisin kans pestä ikkunat, kun ne näyttäis vähän pesua tarvitsevan ni tulipa sitten sekin tehtyä. Harmi vaan, että tosta siivouksesta on vajaa viikko, eikä enää uskois että joku olis niin tehny.
Janttu lähti lauantaina isänsä porukoille, ja tulee kotiin tiistaina. Ei ollut varma siitä, kumpaa haluaa tehdä heidän kans enemmän - uida vai luistella, ni otti sitten sekä luistimet että uikkarit mukaan! Ihanaa, että joku jaksaa tai pystyy tai pääsee sen kanssa tekemään noita.
Tän viikonlopun ajan oon siivoillu joulua pois noin muutenkin ja kuusikin sai lähteä. Hei, hei! Ens jouluna sitten taas! Oon oikeestaan eniten pettynyt tässä joulussa siihen, etten kerennyt juurikaan kuuntelemaan joulumusiikkia. Samalla kun kuusi sai lähteä, aattelin järjestellä olohuonetta vähän uusiksi. No, vain todetakseni, ettei se toimi koska meillä on iso ja paska sohva. Joten kaikki takas siihen ärsyttävän tylsään järjestykseen sit. :(
Suoraan sanottuna, mulla on tällä hetkellä valitsevasti masentunu, ärtynyt ja petetty olotila. Ehkä tää tästä helpottaa jossain vaiheessa.
Voi Joa'a, ja tsemppiä sulle!
VastaaPoistaSaija