Voihan kinkku ja kiltit lapset!

Niin se aika taas menee. Joulu tuli.. ja käytännössä kai menikin, kun näin Tapaninpäivänä tätä rustaan. Joulufiilis meinas mennä aika lahjakkaasti pilalle, kun kämpän vuokrayhtiö muisti häätöhaaste-ukaasilla. Voi ttu ja kele ja miljoona muuta kirosanaa..

Täs on parin kk aikana tullut jokunen ylimääräinen isompi lasku, esim. sairaalalaskut, sähkö, vakuutukset ja lasten päivähoitomaksut ni oon sit tavallaan TODENNUT miehelle, että sen tehtäväksi jää maksaa vuokra. Noh. Häätöhaasteen perusteella on ollut liian vaikea tehtävä toteutettavaksi. Ei mulla muuta siihen asiaan liittyen.

Aatto aamu alkoi riisipuurolla. Tein edellisenä iltana ison satsin rusinasoppaakin!.. Yllättäen pojille ei kelvannut. Jännitystä ilmassa, mahtaako se pukki tulla kylään. Joulupukin kuumalinjaa seurailtiin ja toki lumiukko katseltiin. Päivällä käytiin Jantun kanssa päivällä hautausmaalla viemässä kynttilä Mikan haudalle. Mika oli ihana ihminen, joka kuului siihen samaan kaveriporukkaan kun missä 10v sitten silloisen poikaystäväni kanssa pyörin. Mikan kuolema oli yksi isoimmista shokeista, mitä oon elämässäni saanut kokea. Itse kuukautta aiemmin saavuttanut täysikäisyyden ja sitten toinen menehtyy parikymppisenä aivokalvontulehdukseen.. En mä sitä oikein ymmärrä vieläkään. Eli tänä jouluna tuli Mikan kuolemasta 10 vuotta. Jan on saanu toisen nimensä Mikan mukaan. Nyt sitten siinä hautakiveä tuijotellessa ja kyyneleitä jälleen kerran poskilta pyyhkiessäni huomasin myös syntymäpäivän. Muistin, että Mika oli juhannuksen tienoilla syntynyt, mutta jonkinlaiset kylmät väreet meni, kun päivä oli 26.6.1982. Tasan 30v myöhemmin syntyi Joa. Molemmat pojat liittyvät siis jollain tavalla Mikaan.

Sillä välin kun käytiin haudalla Jantun kanssa, oli lahjatonttu käynyt tiputtamassa lahjat. Toki Joa ja Mea molemmat olivat nukkuneet, ettei hekään lahjatonttua kerenneet tapaamaan ;) Siinä sitten ihailtiin kuusen alla olevaa lahjavuorta ja odotettiin mun porukoita meille syömään. Pojat saivat avata yhdet lahjat ennen ruokailua. Ruokailun ajan lahjat sitten polttelivat vieressä.. Ei ollut oikein jouluruoka mieleistä, mikä ei kyllä yllätä, kun tämä äiti ei vielä tänä päivänäkään ole mikään suuri laatikoiden ystävä. Jussin isä oli meillekin tehnyt laatikot, joten onneksi ei niitä tarvinnut stressata. Kinkkuun panostettiin, ja se oli sitkeä ja paljon läskiä sisältävä kinkku. Kyllä pikkusen harmittaa. Mut olihan se ihan syötävää. Mea nukkui koko ruokailun ja lahjojen availun ajan. Oikeastaan koko sen ajan, kun mitä mummi ja pappa oli täällä.

Paljon tuli mieluisia lahjoja pojille. Jan oli niin vauhdissa, ettei muistanut enää hetken päästä mitä oli edellisestä paketista avannut, kun Joa taas puolestaan tutkaili ja leikki jokaisella paketista paljastuneella lelulla ensin pitkään ja hartaasti, ennenkuin avasi seuraavan paketin. Tais olla hyvin jännää kaikki, kun vielä melkein 22.30 maissa Joa pölötteli sängyssään..

Joulupäivänä oltiin kotosalla. Lapset viihtyivät uusien lelujensa parissa. Iltapäivästä lähdettiin käymään Jussin äidin luona kahvilla, ja siellä anoppi vasta yllärin heitti - "Millos te voisitte ton kuivurin tosta viedä teille täältä tilaa viemästä?" Totesin, että vaikka heti, jos mummi kattoo lapsia sen aikaa, että saadaan se heitettyä. Näin olleen minusta tuli onnellinen kuivausrummun omistaja! Kuivausrumpu ei ollut siis mahtunut anopin kylppäriin, eikä sitä voinut kasata koneen päällekään koska eivät olleet samaa sarjaa (liekö ees samaa merkkiä). Meillä mahtui kuivuri just ja just, nipinnapin, pesukoneen viereen. Onpa sitä tullut jo pyöräyteltyäkin pari kertaa. Hyvin kuivaa kyllä kylppärin samalla! Ja sähkölasku taas kiittää...

Tänään sitten käytiin mökillä, mun porukoitteni luona, kuten tapaninpäivälle on tullut tavaksi. Siellä oli kans kuusen alusta täynnä lahjoja, ja ihan hirveän monta pakettia Jantulle. Sai paljon toivomansa suuren nosturinkin.. Ja koska äiti ei suostunut nosturia tuomaan kotiin, jäi Janttu sitten mökille leikkimään. Saas nähdä, koska saa taas pojan kotiin..

Ei tässä oikeastaan muuta, kun et itellä on kurkku pikkasen kipee.. toivottavasti jää siihen. Ei jaksais taas alottaa sairastamista.

Joulusiivousta

Puuh. Nyt on käyty tarhalla allekirjottamassa poikien irtisanominen ja kerättyä kamppeet. Tarhalta tuli samalla lappua, että siellä on todettu sisäilmaongelma, joka selittääkin omalla tavallaan jo jonkun verran...

Miksi meillä ollaan aina kipeinä siis. Noh, nyt ei pojat oo menossa toistaiseksi päiväkotiin ja voidaan kattoo, josko me saatais tää pesue terveemmäks. :P

Illalla siivottiin vielä poikien kanssa lastenhuone. Käytiin läpi kaikki lelut, ja lopulta imuroitiin ja pestiin lattiat. Nyt mahtuu taas uusia leluja joulun myötä! Tällain huone per päivä menetelmällä mä saatan vielä keretäkin täs hommassa. Riesana vaan on karsee päänsärky.. joka aina vaan jatkuu ja jatkuu. Sain soitettua aamusella isännöitsijällekin, ja lupasi kosteusmittauksen.

Tänä aamuna sitten kävi kosteusmittaaja. Hänen mukaansa kylppärin lattialta löytyi olosuhteisiin nähden "normaali kosteus" kun suihkussa oli käyty illalla. Laittaa ilmotusta kuitenkin eteenpäin huoltoyhtiöön, että lattian ja seinän välisen saumauksen voisi uusia ja yhdestä kohtaa puuttui lattialaattojen välistä laastia. Ihan jees. Mä en vaan nyt ihan tiedä, onks riittävää, että tollasella piipittävällä mittarilla mittaa kaakeleiden päältä ja totee et kaikki on ok?

Noh, lääkitsin päänsärkyni buranalla ja lähdin lasten kanssa ulos. Ulkona heti pihalla tuli vastaan samainen kosteusmittaaja, joka oli sitten päättänyt kaivaa autollansa alapihan keinutelineen alle hiekkaan kuopan. Olivat yhdellä jos toisella tavalla yrittäneet saada sitä autoa pois kuopasta, mutta lopulta 2 tuntia myöhemmin kävi traktori sen auton nykäsemässä. Eikä siinä vielä kaikki; peruutti sitten siitä kun pois pääsi kukkalaatikkoon. Tuli sellanen olo, ettei kyllä tolla ollu ihan hanskassa toi autolla ajo... 

Eipä täs muuta. Tänään aattelin siivota keittiötä.

Perusarkea..

Viikonloppu vierähti. Ei muistikuvia. What?

Ei siis mitään kovin mieleen painuvaa tapahtumaa ollut. Ainiin! Janttu lähti mökille lauantaina. Piti alunperin tulla maanantaina takaisin, kun olisi tarhan joulujuhla.. Sekin joku ihmeellinen spiraali, missä toinen vanhemmista osallistuu lapsen kanssa johonkin rauhottumishetkeen tms. En ihan napannut juonesta, mutta todennäköisesti tämmöinen joulujuhla, koska päiväkoti on sen verran monikansallinen, ettei perustuisi ihan perus kristilliseen joulujuhlan viettoon. Ideana siis ihan hyvä. Maanantaina käytiin Maijun kanssa Lippulaivassa ja kahviteltiin, niin iltapäivällä oli olo sellanen ettei kyllä hengelliset spiraalit kiinnosta yhtään. Soittelin sitten Jantulle ja puhuttiin, niin jäi oikein mielellään vielä mummolaan. Jätettiin myös auki se, milloin tulee kotiin takaisin.. Olkoon nyt siellä kun sinne lähti ja tässä ei oo mitään suurempia suunnitelmia, kun nimiäiset peruuntui  ja yhtä sairastamista ollu koko edeltävä viikko.

Tiistaina oli kylmä. Hiton kylmä ilma. Iltaa kohden kuitenkin lauhtui, ja satoi ihanasti lunta. Iltapäivällä lähdettiin sitten Joan kanssa käymään ulkona ja ihmettelemässä lumisadetta. Reilu tunti vierähti kun käytiin vielä moikkaamassa tarhalla kavereitakin ja r-kiskalla. Joa koko ajan kävellen reippaasti ite. Mea jäi isin kanssa kotiin nukkumaan päikkäreitä. Siinä iltasella sitten tunnustelin, ku tuntu Joa niin kuumalta, niin tadaa - 38.1 lämpöä.. No, ehkä vihdoin Joaakin kiusannu outo pöpö luovuttais kuumeen myötä. Joa siis kun ei ollu missään vaiheessa oksentanut, mutta maha oli ollut enemmän tai vähemmän kuralla. Keskiviikko aamuna lapsi oli normaali oma ittensä, kuume tipotiessään ja yökin vierähti heräämättä kertaakaan - Joan unisaldo 13 tuntia. Päivä meni kivasti.
Jussi kun tuli kotiin, käväsin ostamassa tiivistelistaa, ja päätin että nyt saa riittää jatkuva läpiveto ja kylmät lattiat. Tiivistelistoja biltemassa tuijotellessa sai taas todeta, että niitä on montaa erilaista... Mistä hitosta  mä tiedän mikä mun pitäs valita!? Ostin sitten kahta erilaista. Tungen joko molemmat tai jommankumman sitten. Käytiin vielä meidän perheen himosaunojan kanssa (Joa) saunassa, kun ei siitä kuumeesta ollu tietoakaan.

Saunomisen jälkeen oli blondin aivot kirkkaimmillaan ja rupesin kiskomaan vanhaa tiivistelistaa parvekkeenovesta irti. Kenenköhän älynväläys on ollu alunperin MAALATA ruskea tiivistelista valkoiseksi?! Tosi hyvin on siis toiminut. Ei mikään ihme että täällä käy tuulenvire lattialla kun tiivistelista oli kova kun kivi, muotoutunut ja paikoin halkeillut. Kiskoin vanhat pois ja hinkkasin ikivanhaa likaa irti rätillä. Tiivistelistan paketissa luki, että tulee kiinnittää puhtaalle ja kuivalle pinnalle, lämpötilan ollessa mielellään yli +4. Sopivasti näin joulukuussa onkin just +4! Sitten vielä tosta hiton paketista riitti just ja just ton oven ympäri sitä listaa. Nojoo. Mutta eron kyllä sai huomata heti! Ei enää kirjaimellisesti tuule oven alta. Saan taas olla ylpeä itestäni.

Jotain muuta kivaa keskiviikkoiltaan oli se, että Mea vääns kakat ihan oma-alotteisesti vaan 3 päivän panttaamisen jälkeen, eikä tarvinnut avustusta asiassa, mitä nyt viimeset pari kertaa olin tehnyt, kun kakkaamisvälit venähti jo päälle 4päivän ja käytöskin alkoi olemaan sen mukaista. Iltapesut sai neiti sitten kahdesti, koska sitä tavaraa riitti tukkaan asti! Ilmeisen hyvä ja tyydyttävä tyhjennys, koska tänä aamuna herättiin sitten 11h yöunilta, ilman ainuttakaan ruokailukertaa. En tiedä, kumpi oli enemmän hädissään, tissit vai minä - oli aika tukala olo!

Tänään sitten taas otin projektikseni Joan. Aattelin kokeilla, miten herra nukkuis isojen poikien sängyssä. Edellinen kokeilukerta n. kuukausi sitten päättyi lyhyeen, kun juoksi toistuvasti pois huoneesta ja kummallakaan vanhemmista ei riittänyt pinna palauttamaan pientä karkailijaa koko ajan takasin. Päiväunille jäi oikein nätisti. Se ei suuremmin yllättänytkään, koska tarhassakin on nukkunut päiväunia "tavis" sängyssä. Nukkuikin hienot 2,5h päikkärit isojen sängyssä. Eikä tullut itse poiskaan, vaan ilmotti sängystä heränneensä! Loistavaa. Jotain mahdollisuuksia siis iltaakin ajatellen.
Päiväkodista tuli tekstaria, että valokuvat olivat saapuneet, niin käytiin Joan kanssa hakemassa ja samalla käveltiin isiä vastaan bussipysäkille. Valokuvat oli just niin ihanat ku muistinkin esikatselulta.

Iltasella heitin ehdotuksen ilmaan Jussille, että jos kokeilis tänään laittaa Joan nukkumaan isojen sänkyyn. Isällä ei ollut luotto korkealla, mutta totesin sitten istuvani vaikka vierellä, jos niinkseen on ja isi hoitaa Meaa. Vein Joan sänkyyn, peittelin ja pusuttelin, poistuin huoneesta. Jäin oven taakse kuuntelemaan, josko sipsuttaa sängystään pois, mutta normaalia iltahöpöttelyä kuului ja kiljahtelua. N. 20min päästä hiljeni ja kävin kurkkaamassa, niin siellä Joa nukkuu  <3

Kohta korkkaamaan tiramisujuustokakku jonka tekaisin tossa 1,5h sitten. Ai mitenniin malttamaton? Huomennahan se olis kai paljon parempaa.....

Puuh.. lääh ja kraah.

Tässä on taas tapahtunut vähän vaikka ja mitä. Tai ehkä olennaisin on, että ollaan taas oltu taudissa. En myöskään jaksa mitään nimikirjainkikkailua vetämään, nyt kun blogini on luettavissa vaan kutsulla, niin voidaan puhua ihmisistä ihmisten oikeilla nimillä. Nimiäiset sunnuntailta on peruttu tän sairastelun takia, mutta kerrotaan nyt ensin vähän taustoja.

Viime torstaina oli tällä äidillä KIVAA! Pääsin katsomaan Nightwishin uusimman livetuotannon julkistamisen ensi-iltaan helsingin tennispalatsiin, ja pääsin yhteiskuvaan Jukka Nevalaisen ja Floor Jansenin kanssa. Olo oli nostalginen ja tunsin oloni hyvin vanhaksi. Totesin Nevalaisellekin, etten niin välitä nimmarista, mutta josko vihdoin 13 vuoden kunniaksi pääsisin yhteiskuvaan! Jälkeenpäin laskin uusiksi, että eikä, 14-15 vuotta on realistisempi aika fanitukselle! HUHHUH! Siinä vielä yhteiskuvaan jonotellessa, kun takana oli kaksi 1997 syntynyttä tyttöä, tuli TODELLA vanha olo :D Johan oli lasten kanssa kotona, ja Tirppakin veteli maitoja ihan kiltisti pullosta. Kaikki tämän illan osalta oli siis todella onnistunutta.. Jos ei lasketa sitä, että lähtiessä unohdin kotiavaimet ottaa mukaan...

Viime viikolla pyysin myös tarhassa josko Jan vois mennä perjantainakin hoitoon, kun heillä oli mitä eriskummallisinta ohjelmaa luvassa - tonttulakkien etsintää pihapiiristä ja (toivonmukaan) löytyvän avaimen palautus joulupukin muorille, joka myös veisin lasten kirjoittamat kirjeet Korvatunturille ja joulupukille. Oli ollut kuulemma mielettömän kivaa. Illalla vielä mun porukat tuli hakemaan Jania mökille, ja ite suunnittelin sitten meneväni Joan ja Tirpan kanssa lauantaina perässä. Oltaisiin yötä, mikä itsessään oli jo tarpeeksi stressaava ajatus, kun mökillä nyt ei oikeastaan ole kun yksi iso makuuhuone. Mutta ehkä se selviäisi lauantain aikana, miten siellä nukuttaisiin - jos nukuttaisiin ollenkaan. Lauantaina sitten lähdettiin mökille kahden nuorimman kanssa, ja aattelin, että sais Johankin vähän vapaata, kun oli tähän astisesti aina vapaapäivinään herännyt Joan ja Janin kanssa, jotta voisin Tirpan kanssa heräillä rauhassa. Käytiin saunassa ja viihdyttiin ihan hyvin. Nukkumisjärjestelytkin sumplittiin suuremmitta ongelmitta, vaikka ihan täydellisiä unia ei ainakaan tämä äiti saanut. Sunnuntaina lähdinkin sitten kotiin vaan Tirpan kanssa ja pojat jäivät vielä mökille yöksi, kun aamulla olisi Tirpalla 6vko:n lääkärintarkastus ja neuvolakäynti.

Tirppa sai siis maanantaina rotarokotteen ja lääkärikäynnillä kaikki oli ikää vastaavaa. Painoa oli Tirppa kerryttänyt tähän mennessä 3960g ja pituutta huimat vähän päälle 54cm! Ei ihan velä päästy rikkomaan 4kg rajaa. Kovasti koko aamupäivän odottelin poikia sitten kotiin, mutta tulivatkin sitten vasta iltapäivästä. Päivällä kun oli luppoaikaa odottamisen merkeissä, niin tein sitten glögisen juustokakun, ja sitä syötiin sitten porukoiden ja Jassun kanssa. Maijukin tuli käymään Oton kanssa. Kakku oli nopeasti tuhottu.

Tiistaina vein lapset aamulla hoitoon ja lähdin samalla pienelle lenkille. Kotiin päin tullessa ihmettelin kun pukkaa tuskanhikeä ja samalla on varpaat todella jäässä. Siinä Johania kotiin saapuvaksi odotellessa soitti tarhasta hoitaja, ja sanoi että Jantulle iski migreenipäänsärky, jos pääsisin pian hakemaan kotiin. Sovittiin, että tulen heti kun Johan tulee ovesta sisälle, ettei tarvitse alkaa Tirppaa pukemaan. Tarhassa oli vastassa pimeessä huoneessa makaava ja tärisevä poika. Vaivalloisesti sai vaatetta päälle, kun tutisi ja hytisi kovasti. Arvasin melkein heti, ettei kyseessä kyllä olisi migreeniä. Kotiin kun päästiin, mitattiin lämmöksi 39 ja ennen kuin edes sain kipulääkettä annettua, niin Jan oksensi. Olin järjestänyt niin, että Jan saisi levätä meidän makuuhuoneessa pimeässä ja rauhassa, kun tunnetusti Joa ei kovin rauhallinen tapaus olisi, ja lastenhuoneessa tai olohuoneessa lepäämisestä ei tulisi yhtään mitään. Itelläkin taas stressitärinät päällä kun lähdin vielä hakemaan Joaa tarhasta. Joaa hakiessa sitten alakerran hoitajat voivottelivat kun kerroin veljen voinnista, että harmi - tarhassa on ollut nimenomaan isompien puolella rajua vatsatautia liikkeellä. Pikkasen kiehahti, koska mun mielestä olisi ihan kiva jos tuollaisista asioista mainittaisiin - pieni vauva kun on kotona, niin olisi mahdollisuus olla viemättä isompia hoitoon ja voisi ainakin yrittää välttää tauteja parhaimman mukaan. Kotiin ku tultiin Joan kanssa, mittasin iteltänikin lämpöä 38 verran. Jippii. Oli sitten tauti mikä tahansa, se oli siis mullakin. Jan nukkui ja nukkui, aina välillä itkeskeli ja valitteli, muttei osannut tarkemmin nimetä mihin sattui jne. Päänsärky onneksi oli helpottanut, mutta vatsaan, alavatsalle oikealle puolelle. Rupesin taas miettimään kaikkia diagnooseja meningiitistä tulehtuneeseen umpilisäkkeeseen. Soittelin vielä terveysneuvontaan illalla, ja sieltä oli neuvo lähteä päivystykseen, kun mitään flunssan oireita ei ollut, mutta kova päänsärky, pahoinvointi ja oikealle alavatsalle sijoittuva kipu.. Jan oksensi illalla uudemman kerran, ja vatsakipu hellitti sillä, että ehkä se kuitenkin oli siihen pahoinvointiin liittyvää kipua. Itellä myös kuume ja kamala alakropan särky koko ajan paheten. Ei tehnyt mieli todellakaan lähteä minnekään päivystykseen kun ei tiennyt mihin oma olo vielä etenisi, puhumattakaan siitä, että kotona olis myös 7vkoa vanha Tirppa. Päätin sitten että seurailen Janin vointia ja tietty heti jos olo menee vielä huonommaksi, lähettäisiin vaikka ambulanssilla. Itse valvoin sitten omassa olossani ja stressissä kuulostellen jokaista räsähdystä. Siinä vaiheessa kun lopulta sain itse unenpäästä kiinni klo 3, niin Jan tuli herättämään klo 3.30 "Pakastin pitää outoa ääntä". Okei. Uni loppui pieneltä sairastelijalta siis klo 3.30, ja hän rupesi iPadilla katsomaan lastenohjelmia, kun äiti meni nukkumaan. Johan lähti aamulla töihin, ja Joa herätti sitten mutkin klo 7 maissa. Voisin väittää, että olo oli aika nuutunut. Tirppa päätti sitten aamupesujen jälkeen ruveta yökkimään ja sain hänet nostettua sitteristä, niin oksennus lensi paineella ympäri lattioita. Siinä vaiheessa äidin sydän hakkasi taas tuhatta ja sataa ja suunnilleen itkin - ei oo todellista, että näin pieni saisi jonkun paskataudin!! Laitoin viestiä miehelle, että sais tulla kotiin että tästä ei voi hyvä seurata, jos näin pienikin rupee oksentelemaan. Sain myös lääkäriajan varattua Tirpalle ja sitten pitikin keksiä joku isompien kanssa olemaan sillä välin kun kävisin lääkärissä. Herätin anopin ja vielä naapurirapun Raijankin. Anoppi lupasi tulla, mutta koska hänellä ei ole autoa ja huono liikkumiskyky noin muutenkin, niin hälytin Raijan ensihätään meille isompia katsomaan. Lääkäri oli sitä mieltä, että todennäköisesti on vatsatautia pienelläkin, ja saatiin varmuuden vuoksi lähete sairaalaan, jos jatkuu tai pahenee, tai pitkittyy oireet.

Tällä välin mies taisteli töissä sen asian suhteen, saako hän lähteä töistä vai ei, kun sekä äiti että lapset on kipeinä. Tai, no. Se keskimmäinen pyörremyrsky ei ollu tietoinen mistään sairastamisesta. Anoppi jäi sitten vielä meille katsomaan kaikkia lapsia sillä välin, kun hain miehen töistä ja heitin hänet työterveyslääkärille hakemaan todistusta luvalliselle palkattomalle omaisen hoitamiselle. Oma olotila koko ajan sai taas jäädä kakkossijalle, kun oli "asioita" hoidettavana. Kotiin päästyä väsymys ja huonovointisuus otti vallan ja vajosin sohvan pohjalle. Keskiviikko päivä ja ilta menikin sitten sohvalla maaten ja voivotellen oloa. Itellekin iski aivan järjetön päänsärky. Totesin, ettei ole ihme jos Jan olisi oksentanut pelkästään kivusta, oli särky sen verran kovaa. Otin buranan ja panadoliakin, mutta ei tehonnut millään tavalla pääkipuun. Tirppa ei onneksi toistanut aamuista yrjöämistään - ehkä me kuitenkin selvittäisiin vähemmällä. Tai, josko kaikki hänen oireet johtuiskin vaan rotarokotteesta?  Johan kävi sitten illalla vielä lasten kanssa saunassa, jotta saisin hetken olla ihan rauhassa. Tirpalle annoin Rela-tippoja, ajatellen että maitohappobakteereista ei voi olla haittaa jos vaikka suojais edes vähän, oli sitten taudista kyse tai rotarokotteen sivuvaikutuksista. Ilta olikin sitten yhtä vatsanvääntämistä, huutoa ja pulauttelua. Kun tyttö lopulta nukahti, nukahdin itsekin sohvalle ja nukuttiin yö ihan hyvin! Aamulla tosin mies tuli ensimmäisenä kertomaan, että Joalla oli löysät housuissa.. jippii, jatkoa siis luvassa.

Päänsärky alkoi päivän mittaan nostamaan taas päätään, mutta lievempänä, eikä kuumettakaan enää itelle noussut. Joakaan ei toistanut varpusparviaan ja alkoi kaikki näyttämään ihan hyvältä. Jatkuvasti kuitenkin ilmassa kysymys nimiäisten pitämisestä sunnuntaina.. Illalla Joan oli todella hankala nukahtaa, ja nukahdettuaankin heräili vähän väliä itkeskelemään  ja olin aika varma, että tautia varmaan pukkaa hällekin. Itellekin iski puskista todella yököttävä olo - ja valvoskelin sitten taas omassa olossani ja kuulostellen Joaa oksentamisen varalta. Lopulta vähän vaille 3 uni voitti taas, ja nukuttiin loppuyö ihan hyvin. Johan heräsi isompien kanssa ja sain alottaa itsenäisyyspäivän aamun nukkumalla 9.30 asti. Heräsin siihen, kun Jan tuli kertomaan, että Johan oli pelatessa ajanut päin puuta ja menehtynyt. Hetken aikaa kesti tajuta, mistä ihmeestä poika puhuu. Nopeasti kuulostellen olo on ollut aamusta lähtien hyvä. Rupesin siivoamaan. Eilen siivosin ja pesin koko kylppärin ja tänään ajattelin alottaa makkarista ja eteisestä, ja samaten leipomisten suhteen piti tehdä juustokakkua ja piparitaikinankin otin sulamaan lapsille. Sain makkarin imuroitua ja lattian pyyhittyä, kun iski niin järkyttävä tuskanhiki ja voimattomuus että oli pakko myöntää itselle, ettei tässä ole kyllä missään kunnossa - vieläkään. Joa vääns taas löysät ja Johanin kanssa tultiin siihen tulokseen, että perutaan nimiäiset, ei edes siirretä vaan ihan perutaan, niin pääsee sitten siitä stressistä. Laitoin viestiä kaikille kutsutuille ja viestissä myös tytön nimen. Eli tyttärestämme tuli Mea Ellen Joanna.

Nyt voidaan rauhoittaa tämä viikonloppu vielä täysin toipumiselle - siinä toivossa ettei enää enempää sairastumisia ilmenisi. Ei toi Johankaan ihan kunnossa olevalta vaikuta, kun nukahti eilen illalla jo klo 22, heräsi lasten kanssa 7.30 ja on nukkunut tuossa jo kahteen otteeseen torkkuja. Itse sain nyt Joan ollessa päiväunilla istahtaa tähän koneen äärelle ja rauhassa kirjoittaa blogimerkintää.

Eilen käytiin Janin kanssa keskustelua itsenäisyyspäivän merkityksestä, kun lapsi itse totesi, että huomenna avataan joulukalenterin 6. luukku. Yritin sitten parhaani mukaan selittää 5,5-vuotiaalle, mitä itsenäisyys tarkoittaa ja miksi sitä juhlitaan.. Poika vaikutti ihan kiinnostuneelta ja totesi ymmrtäneensä asian. Näin siis toivotan myös kaikille lukijoille Hyvää Itsenäisyyspäivää!