Tänään oli iso päivä. Neuvolapäivä.
Aamu alkoi sillä, että herätyskello soi ja koomailin keittiöön keittämään kahvia. Isomman muksut heräs siinä välissä ja ku menin hakemaan kahvia oli pannussa vaan pieni liru pohjalla. Katoin, että ei hitto, mihin se vesi on valunut, kun varmasti olin laittanu vettä enemmän ku vajaan desin! Tarkistin pöytätason ja heiluttelin raasu mokkamasteriakin, muttei sekään hölskynyt. Ei vettä missään. No, ei muuta kun uusi pannullinen tippumaan, ja siirryin koneelle. Koneen vierellä jöpötti täys kahvikolpakko. Ajjaha, olin siis ottanut jo kahvia itelleni, mutten muista kyllä missä välissä. Kadonneen kahvin mysteeri siis ratkesi!
Alkuun muistelin, et Joakin sais rokotteita, kun Meallekin niitä oli tulossa peräti 3 kappaletta, mutta onneks sentään ei. Tarkistin neuvolakortista, ni oli jo saanut 1v-neuvolassa. Mummi tuli mukaan neuvolaan ja Mean nukkuessa alotettiin Joasta. Joa rakenteli palikoista isoja torneja, sillä välin ku keskusteltiin ton vilivilpertin osaamisista ja ei-osaamisista. Mitat olivat 12760g ja 84.6cm (1v: 11375g ja 78.3cm). Jantun mitat 1,5v neuvolassa aikoinaan on ollu 11.1kg ja 84cm :)
Neuvolatätskä kirjotti Joan vihkoseen seuraavan tekstin:
"Suloinen, aktiivinen poika. Kasvaa hyvin. Syö monipuolisesti itse. Maitotuotteet ja D-vit+. Mukista harjoittelee juomaan itse. Nukkuu hyvin, välillä nukahtamisessa haastetta. Päivällä päiväunet. Kävelee tukevasti, kiipeilee. Vauhdikas kaveri. N. 10 sanaa tulee, toistelee myös uusia sanoja perässä. Ymmärtää hyvin. Rakentaa torneja palikoista. Vatsa löysällä. Iholla pientä ihottumaa."
Ruvettiin pohtii josko toi mahan löysyys olis maitotuotteista, ni pitäs kokeilla hylaa/laktoositonta. Mä nyt en vaan siihen oikein tahdo uskoa että sitä kannattais vaihtaa, mut sen juoman maitomäärän vois yrittää esim puolittaa. Vetelee kuitenki juguja ja juustoa kans, ettei maitotuotteiden ja kalkin saannin puolesta oo ongelmaa.
Sitten meidän pieni neiti. Meinasin automaattisesti kirjottaa taas herra.. Jännitin kovasti punnitusta, olin vakuuttunut että sieltä tulee kommenttia, että tulis alottaa kiinteet tms. Mutta kuulemma hyvin kasvaa. Itse olin kauhuissani, kun näin, että neidillä painoa 4895g, pienin näistä kolmesta kyllä. Mut okei, ei ole vertailukohdetta kun on vaan isoveljiä. Isoin veljistä on ollut 3kk vanhana 6845g ja keskimmäinen 8320g saman ikäisenä :D Pituutta neidillä oli 59cm. Arviolta n.3cm lyhyempi kun veljensä tässä iässä. :) Rota-, pneumokokki- ja yhdistelmärokotteet sai. Voi sitä itkua. :( Mainitsin myös noista refluksimaisista oireista, jotka alko edellisen rotarokotteen jälkeen ja jotka tuntuu aina pahenevan. Ei viihdy mahallaan, lähtee kiemurtelemaan ja huutaa, nieleskelee paljon ennenkun puklaa. :( Seuraillaan taas vaihteeksi oireita ja jos menee pahaksi, niin terkkariin lääkärille ennen neuvolan 4kk-lääkärivastaanottoa.
Mealle täti kirjoitti näin:
"Ihana, seurallinen tyttö. Painoa ja pituutta tullut hyvin. Rintamaitoa saa. Yöllä herää kertaalleen syömään. Pulauttelua ollut ja myös itkuisuutta sen yhteydessä. Vatsallaan viihtyy huonommin, pyyherullan voi laittaa kainalloiden alle tueksi. Pää seuraa vartalolinjassa käsistä kohotaessa. Seuraa lelua katseellaan. Kovasti juttelee ja hymyilee. Hyvä vuorovaikutus!"
Nyt Mea nukkuu sohvalla ja harjoteltiin jo tovi tota mahallaan olemista lattialla, kun veli oli unilla. Pyyherullan kanssa viihtyi pikkusen paremmin ku ilman. Itsekin torkahdin siinä välissä, kun Joa veteli hirsiä ja Janttu katteli tallenteita boksilta. Nyt on taas kooma olo.
torstai 16. tammikuuta 2014
sunnuntai 12. tammikuuta 2014
Voihan migreeni!
En kyllä tiedä mitään ärsyttävämpää, kun hormoneista kiksejä ottava migreeni. Oli raskaushormonit - oli migreeni koko ajan. Imetän, on migreeniä vähän väliä, ja siihen päälle ku lisää V*tutuksen ja stressin, ni on Megamigreeni. Särkee päätä. Eli loppupeleissä tää migreeni on jo loppupuolella. Alkoi 2pv sitten, ja nyt särkee päätä. Pahimpina hetkinä sitä miettii, ettei tää oo oikeesti elämää ja mä en oikeesti jaksa tällasta olotilaa. Kun ne migreenittömät päivät on kuitenkin vähissä siihen nähden, kuinka usein on migreeni. No, sitten sitä toisaalta on vaan pakko yrittää elää normaalia elämää migreenistä huolimatta, tai muuten sit ei tuu mistään mitään ja koko elämä vaan valuis ohi.
Janttu tuli illalla kotiin mummolasta, Jussi kävi pelaamassa sählyä ja ite lähdin pitkästä aikaa pelaamaan pokeria. Neiti on kyllä tässä suhteessa paljon helpompi tapaus kun isoveljensä, koska neiti nukkua posottaa illalla tunteja putkeen, niin ettei isin tartte ees stressata syöttämisestä ym. Jos ei illat oo viikolla menny pitkäksi pokerin takia, niin sen kuuluisan netflixin ja Jersey Shoren parissa. Onneksi sain katottua kaikki netflixin tarjoamat tuotantokaudet, ni voi olla toivoakin päästä ajoissa nukkumaan taas.
Viikonloppu alkoi perjantaisella kuravaatteiden testailulla ja vesilätäköissä hyppimisellä iltasella. Lähdin purkamaan lasten energiaa sateesta huolimatta pihalle ja lapset hyppi vesilätäköissä innoissaan. Tuli väkisin itellekin mieleen ne ajat, ja miten kivaa oli juosta vesilätäkköön ja hyppiä tasajalkaa veden roiskuessa ympäri ämpäri.
Kovasti odoteltiin perjantai-illaksi luvattua lumisadetta saapuvaksi, mutta hyvin heikolta näytti. Eikä sitä sitten koskaan tullutkaan!
Lauantaina päätettiin käydä kokeilemassa Kirkkonummen uimahallia. Lähdettiin siis Jassun ja Kendran kanssa käymään uimassa Jantun kanssa. Yritettiin sen vesipärskimisen lomassa vähän harjotella potkimista ja uimistakin, ja voisin sanoa että Janttu ihan kohtalaisen hyvin edistyikin! Kirkkonummen uimahallissa oli useita altaita, ison lisäksi pari pienempää ja ihan pienille tarkoitettu kahluu-allaskin. Voisi joskus kokeilla siis sitä myös Joan kanssa. Ja ehkä joku päivä Meankin kanssa. Sillä välin kun oltiin uimassa, alkoi satamaan myös lunta. Sovittiin lasten kanssa matkalla kotiin, että odotellaan tunti pari vielä ni sitten lähdettäis testaamaan liukureita. Kotona oli menny enemmän ku hyvin Jussilla lasten kanssa; Joa nukkui 3,5h päikkärit ja Mea ei ollu heränny kertaakaan uimahallireissun aikana. Me sentään oltiin pois reilut 3 tuntia.
Ja niinhän me lähdettiin illalla ulos. Joa kans ensimmäistä kertaa mukana ihan mäessä. Kummitäti-Jassu muisteli vuoden takaista, että vaunuissahan Joa sillon oli mukana. Mutta olihan toinen sillon vasta 6kk vanhakin :D Joan laskut ei menny ihan putkeen, pari kertaa otti osumaa mäen kanssa, ja pieni vekki leuassa. Toivottavasti ei vaan tullut mitään traumoja, ja uskaltaa pulkkamäkeen uudestaankin!
Voisin väittää, että unet maistui lapsille tän päivän jälkeen. Joskin Joa ja sen päiväunet tiesi sitä, että se kyllä kiekui tunnin ajan sängyssään, ennen kuin sammahti. Janttu puolestaan nukahti samantien kun sänkyyn pääsi.
Tän viikon kohokohtia on ollu myös Joan potta-treenit, ja uusien sanojen tapailu. Kovin polleaa poikaa kulkee ympäri kämppää isoveljen kalsarit päällä, ja toistaa sanoja ja yrittää tapailla kovasti oikeita sanoja.
Tän viikon sanoja on mm. hei, moi, koijja, puuwoo, uokaa, mea, voiei, ei, näin, noin, noniin, vauva :) Ainiin.. ja se hieman vähemmän imarteleva uusi sana - HITTO!
Janttu tuli illalla kotiin mummolasta, Jussi kävi pelaamassa sählyä ja ite lähdin pitkästä aikaa pelaamaan pokeria. Neiti on kyllä tässä suhteessa paljon helpompi tapaus kun isoveljensä, koska neiti nukkua posottaa illalla tunteja putkeen, niin ettei isin tartte ees stressata syöttämisestä ym. Jos ei illat oo viikolla menny pitkäksi pokerin takia, niin sen kuuluisan netflixin ja Jersey Shoren parissa. Onneksi sain katottua kaikki netflixin tarjoamat tuotantokaudet, ni voi olla toivoakin päästä ajoissa nukkumaan taas.
Viikonloppu alkoi perjantaisella kuravaatteiden testailulla ja vesilätäköissä hyppimisellä iltasella. Lähdin purkamaan lasten energiaa sateesta huolimatta pihalle ja lapset hyppi vesilätäköissä innoissaan. Tuli väkisin itellekin mieleen ne ajat, ja miten kivaa oli juosta vesilätäkköön ja hyppiä tasajalkaa veden roiskuessa ympäri ämpäri.
Kovasti odoteltiin perjantai-illaksi luvattua lumisadetta saapuvaksi, mutta hyvin heikolta näytti. Eikä sitä sitten koskaan tullutkaan!
Lauantaina päätettiin käydä kokeilemassa Kirkkonummen uimahallia. Lähdettiin siis Jassun ja Kendran kanssa käymään uimassa Jantun kanssa. Yritettiin sen vesipärskimisen lomassa vähän harjotella potkimista ja uimistakin, ja voisin sanoa että Janttu ihan kohtalaisen hyvin edistyikin! Kirkkonummen uimahallissa oli useita altaita, ison lisäksi pari pienempää ja ihan pienille tarkoitettu kahluu-allaskin. Voisi joskus kokeilla siis sitä myös Joan kanssa. Ja ehkä joku päivä Meankin kanssa. Sillä välin kun oltiin uimassa, alkoi satamaan myös lunta. Sovittiin lasten kanssa matkalla kotiin, että odotellaan tunti pari vielä ni sitten lähdettäis testaamaan liukureita. Kotona oli menny enemmän ku hyvin Jussilla lasten kanssa; Joa nukkui 3,5h päikkärit ja Mea ei ollu heränny kertaakaan uimahallireissun aikana. Me sentään oltiin pois reilut 3 tuntia.
Ja niinhän me lähdettiin illalla ulos. Joa kans ensimmäistä kertaa mukana ihan mäessä. Kummitäti-Jassu muisteli vuoden takaista, että vaunuissahan Joa sillon oli mukana. Mutta olihan toinen sillon vasta 6kk vanhakin :D Joan laskut ei menny ihan putkeen, pari kertaa otti osumaa mäen kanssa, ja pieni vekki leuassa. Toivottavasti ei vaan tullut mitään traumoja, ja uskaltaa pulkkamäkeen uudestaankin!
Voisin väittää, että unet maistui lapsille tän päivän jälkeen. Joskin Joa ja sen päiväunet tiesi sitä, että se kyllä kiekui tunnin ajan sängyssään, ennen kuin sammahti. Janttu puolestaan nukahti samantien kun sänkyyn pääsi.
Tän viikon kohokohtia on ollu myös Joan potta-treenit, ja uusien sanojen tapailu. Kovin polleaa poikaa kulkee ympäri kämppää isoveljen kalsarit päällä, ja toistaa sanoja ja yrittää tapailla kovasti oikeita sanoja.
Tän viikon sanoja on mm. hei, moi, koijja, puuwoo, uokaa, mea, voiei, ei, näin, noin, noniin, vauva :) Ainiin.. ja se hieman vähemmän imarteleva uusi sana - HITTO!
maanantai 6. tammikuuta 2014
UV 2014 ja loppiainen
Hyvää alkanutta vuotta 2014 kaikille!
Niin se vuosi taas on vierähtänyt käyntiin! Päätin olla sanomatta mun uudenvuoden lupauksiani ääneen, koska sitten harmittaa vähemmän kun en kuitenkaan niitä saa pidettyä! Haha, aika hieno logiikka, eikö!? Jotain lupausten tapaisia kuitenkin yritin tehdä... Saa nähdä, pitääkö yksikään!
Uudeksi vuodeksi ei ollut mitään suurempia suunnitelmia. Vietettiin uutta vuotta Jassun ja Kendran kanssa. Jassu meinas, että lähdettäis klo 18 kattomaan Kirkkonummelle ilotulitusta ja otin pojat mukaan. Musta oli ihan hyvä idea mennä sinne, mutta Joan mielestäpä ei tainnut sitten ollakaan. Saatiin auto parkkiin kun alottivat pamauttelun. Joa oli matkiksissa ja laitoin peltorit päähän. Päästiin talon nurkalta aukeelle kattomaan ja sillon Joa sai paskahalvauksen. Lähti kiipeemään matkiksista huutaen paniikissa ja otin syliin, tärisi vaan sylissä ja ulvo. Ensi reaktio oli nauraminen ja yritin siinä melussa selittää, ettei ole hätää ja et kattois kui Jan ja Kendrakin kovasti tykkää ilotulituksista. Ei auttanu.
Menin sitten takas talon kulman taakse, mihin ei näkyny raketit ja kateltiin Joan kans jotain näyteikkunaa, joka oli koristeltu talvi/joulu maisemin. Rauhottui siinä hieman ja käveltiin takas näkyvämmälle alueelle. Sama ulvominen alko taas. Pian se paukuttelu olikin jo ohi, ja lähdettiin kotiin. Autossakin alkoi ulvomaan ku näki ikkunasta raketit, vaikkei ees ääni kuulunut. Kotona koko ilta meni sitten silleen, et aina kun pamahti ja ikkunasat loisti ilotulitteet, ni alkoi ihan paniikissa itkemään. Huoh. Nukutin vierelle kympin aikaan ja melkein tunti meni nukuttamisessa kun pari kertaa siinäkin pomppas pamauksesta pystyyn ja rupes ulvomaan. Sitten jännättiin puolilta öin sitä, että herääkö raketteihin - niitä kun on paha vältellä tällä alueella kotona ollessa. Heräshän se. Melkein tunnin oli sitten sillonkin hereillä, kunnes sain rauhottumaan omaan sänkyyn. Siinä sit jo itsekin nukkumaan mentyä pari kertaa pisti huutamiseks ni otin lopulta vierelle, ja nukkui 10.30 asti.. siitä lähtien oikeestaan joka ilta ja yö on ollu enemmän tai vähemmän paniikkihuutamista. Saattaa herätä keskellä yötä huutamaan paniikissa ja osottelee ulos tms ja höpöttelee. Yritä siinä sitten selittää, ettei siellä enää kukaan raketteja paukuttele. Roska-autokin sai aikaan paniikin.. Että jippii. En olis uskonu, että voi noin paha olla joku rakettien pelko ihmislapsella.
Noh, muutoin meni ihan hyvin. Syötiin hyvin ja isommat leikki Roskis-pelillä ja ihasteltiin raketteja. Tinatkin valettiin jossain välissä. Loppuilta menikin oikeastaan niiden merkityksiä spekuloidessa.
Mitäs vielä.. Ei ole ollut aikaa eikä energiaa kirjoitella blogiin juuri mitään, kun oon lähes kaiken vapaa-ajan käyttänyt Jersey Shoren tuijottamiseen netflixistä. Mulla on varmaan oikeasti Ongelma, ku koukutun aina vaan paskempiin sarjoihin. Kyllä mä tossa yks päivä päätin vähän siivota, ni pesin olkkarin seinät lattialistaa ja kattolistaa myöten. Janttu päätti sit vihjasta, et voisin kans pestä ikkunat, kun ne näyttäis vähän pesua tarvitsevan ni tulipa sitten sekin tehtyä. Harmi vaan, että tosta siivouksesta on vajaa viikko, eikä enää uskois että joku olis niin tehny.
Janttu lähti lauantaina isänsä porukoille, ja tulee kotiin tiistaina. Ei ollut varma siitä, kumpaa haluaa tehdä heidän kans enemmän - uida vai luistella, ni otti sitten sekä luistimet että uikkarit mukaan! Ihanaa, että joku jaksaa tai pystyy tai pääsee sen kanssa tekemään noita.
Tän viikonlopun ajan oon siivoillu joulua pois noin muutenkin ja kuusikin sai lähteä. Hei, hei! Ens jouluna sitten taas! Oon oikeestaan eniten pettynyt tässä joulussa siihen, etten kerennyt juurikaan kuuntelemaan joulumusiikkia. Samalla kun kuusi sai lähteä, aattelin järjestellä olohuonetta vähän uusiksi. No, vain todetakseni, ettei se toimi koska meillä on iso ja paska sohva. Joten kaikki takas siihen ärsyttävän tylsään järjestykseen sit. :(
Suoraan sanottuna, mulla on tällä hetkellä valitsevasti masentunu, ärtynyt ja petetty olotila. Ehkä tää tästä helpottaa jossain vaiheessa.
Niin se vuosi taas on vierähtänyt käyntiin! Päätin olla sanomatta mun uudenvuoden lupauksiani ääneen, koska sitten harmittaa vähemmän kun en kuitenkaan niitä saa pidettyä! Haha, aika hieno logiikka, eikö!? Jotain lupausten tapaisia kuitenkin yritin tehdä... Saa nähdä, pitääkö yksikään!
Uudeksi vuodeksi ei ollut mitään suurempia suunnitelmia. Vietettiin uutta vuotta Jassun ja Kendran kanssa. Jassu meinas, että lähdettäis klo 18 kattomaan Kirkkonummelle ilotulitusta ja otin pojat mukaan. Musta oli ihan hyvä idea mennä sinne, mutta Joan mielestäpä ei tainnut sitten ollakaan. Saatiin auto parkkiin kun alottivat pamauttelun. Joa oli matkiksissa ja laitoin peltorit päähän. Päästiin talon nurkalta aukeelle kattomaan ja sillon Joa sai paskahalvauksen. Lähti kiipeemään matkiksista huutaen paniikissa ja otin syliin, tärisi vaan sylissä ja ulvo. Ensi reaktio oli nauraminen ja yritin siinä melussa selittää, ettei ole hätää ja et kattois kui Jan ja Kendrakin kovasti tykkää ilotulituksista. Ei auttanu.
Menin sitten takas talon kulman taakse, mihin ei näkyny raketit ja kateltiin Joan kans jotain näyteikkunaa, joka oli koristeltu talvi/joulu maisemin. Rauhottui siinä hieman ja käveltiin takas näkyvämmälle alueelle. Sama ulvominen alko taas. Pian se paukuttelu olikin jo ohi, ja lähdettiin kotiin. Autossakin alkoi ulvomaan ku näki ikkunasta raketit, vaikkei ees ääni kuulunut. Kotona koko ilta meni sitten silleen, et aina kun pamahti ja ikkunasat loisti ilotulitteet, ni alkoi ihan paniikissa itkemään. Huoh. Nukutin vierelle kympin aikaan ja melkein tunti meni nukuttamisessa kun pari kertaa siinäkin pomppas pamauksesta pystyyn ja rupes ulvomaan. Sitten jännättiin puolilta öin sitä, että herääkö raketteihin - niitä kun on paha vältellä tällä alueella kotona ollessa. Heräshän se. Melkein tunnin oli sitten sillonkin hereillä, kunnes sain rauhottumaan omaan sänkyyn. Siinä sit jo itsekin nukkumaan mentyä pari kertaa pisti huutamiseks ni otin lopulta vierelle, ja nukkui 10.30 asti.. siitä lähtien oikeestaan joka ilta ja yö on ollu enemmän tai vähemmän paniikkihuutamista. Saattaa herätä keskellä yötä huutamaan paniikissa ja osottelee ulos tms ja höpöttelee. Yritä siinä sitten selittää, ettei siellä enää kukaan raketteja paukuttele. Roska-autokin sai aikaan paniikin.. Että jippii. En olis uskonu, että voi noin paha olla joku rakettien pelko ihmislapsella.
Noh, muutoin meni ihan hyvin. Syötiin hyvin ja isommat leikki Roskis-pelillä ja ihasteltiin raketteja. Tinatkin valettiin jossain välissä. Loppuilta menikin oikeastaan niiden merkityksiä spekuloidessa.
Mitäs vielä.. Ei ole ollut aikaa eikä energiaa kirjoitella blogiin juuri mitään, kun oon lähes kaiken vapaa-ajan käyttänyt Jersey Shoren tuijottamiseen netflixistä. Mulla on varmaan oikeasti Ongelma, ku koukutun aina vaan paskempiin sarjoihin. Kyllä mä tossa yks päivä päätin vähän siivota, ni pesin olkkarin seinät lattialistaa ja kattolistaa myöten. Janttu päätti sit vihjasta, et voisin kans pestä ikkunat, kun ne näyttäis vähän pesua tarvitsevan ni tulipa sitten sekin tehtyä. Harmi vaan, että tosta siivouksesta on vajaa viikko, eikä enää uskois että joku olis niin tehny.
Janttu lähti lauantaina isänsä porukoille, ja tulee kotiin tiistaina. Ei ollut varma siitä, kumpaa haluaa tehdä heidän kans enemmän - uida vai luistella, ni otti sitten sekä luistimet että uikkarit mukaan! Ihanaa, että joku jaksaa tai pystyy tai pääsee sen kanssa tekemään noita.
Tän viikonlopun ajan oon siivoillu joulua pois noin muutenkin ja kuusikin sai lähteä. Hei, hei! Ens jouluna sitten taas! Oon oikeestaan eniten pettynyt tässä joulussa siihen, etten kerennyt juurikaan kuuntelemaan joulumusiikkia. Samalla kun kuusi sai lähteä, aattelin järjestellä olohuonetta vähän uusiksi. No, vain todetakseni, ettei se toimi koska meillä on iso ja paska sohva. Joten kaikki takas siihen ärsyttävän tylsään järjestykseen sit. :(
Suoraan sanottuna, mulla on tällä hetkellä valitsevasti masentunu, ärtynyt ja petetty olotila. Ehkä tää tästä helpottaa jossain vaiheessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)