Voihan SYKSY!

Syksy on täällä taas. Ja hoidon alotus. Ja taudit. Prkl.

Mä en niin jaksa tätä. Hävettää olla pois töistä koko ajan, joko siksi että on saanu muksuilta jonkun räkiksen tai sitten koska nää mun "olo" tai "migreenit" on ylivoimasen pahoina. Elokuun puolivälistä asti on nyt lapset ollu flunssassa ja vuoronperään aina pahenee ja helpottaa tauti. Mea kerkes jo tossa melkein parantua, ja kerkesinpä mä sitä jo melkein iloitakin.. Kunnes taas tänään valuu vihreetä paksua räkää ja on känkkäränkkä koko tyttö. Vein kuitenkin hoitoon täksi päiväksi, paska mutsi kun olen. Ite sairaslomalla migreenin takia, ja olis tosiaan ihan kiva, jos sais levätäkin että tää joskus menis ohi. En tiedä, kuinka paljon sitä sitten saa levättyä kun takaraivossa jyskyttää joku pikkupiru, joka hokee "paska mutsi! paska mutsi!".. Huoh. Helpottaako tää koskaan!?

Tampesteri!

Joo. Ei ole tää blogin kirjottaminen oikein mun juttu.. Mutta päivitellääs nyt taas välillä jotain.

Niin se 5 viikkoa meni ja hurahti, ja toiset 5 viikkoa siihen vielä melkeinpä päälle. Tampereella ollaan ja täällä ollaan nyt asuttu jo kuukausi! Aika menee nopeeta.

Lyhyesti muutosta, että se oli kamalaa, enkä haluu muuttaa enää ikinä! Sunnuntaina ku päästiin kotiin myöhään illalla, ni maanantaina olikin sitten jo työvuoro. Sitten niitä onkin ollut tasaiseen tahtiin.. Jussin piti olla kotona isäkuukaudella se 6 vkoa, mutta se haki töitä ja saikin sellaisia, niin isäkuukausi jäi aika tyngäksi! Työ on aina hyvä juttu, mutta vähän ristiriitainen olo siitä, että tarttee Meakin laittaa hoitoon sitten niin aikasin.

Oloista..

Mun oloni on yhtä vuoristorataa, just ku pääsee "nauttimaan" normaalista olosta, ni sit onki taas viikon verran ihan tajuttoman huono olo ja huimaa, oksettaa ja pyörryttää. Nyt en muista, kirjoitinko jo aiemmin, että se ihana kivenlahden tk-lääkäri laittoi suoraan lähetettä taysiin neurologille, ja sitä aikaa jäin sitten odottamaan. TAYSista tuli kirje,että lähete on osoitettu väärään paikkaan, että se on laitettu eteenpäin Hatanpäälle, josta tulisi aika sitten vastaanotolle myöhemmin. Kun mitään ei kuulunut, niin soittelinpa lähetteen kuulumisia kysellen, ja sihteeri hihkui iloisena puhelimessa että "kiva kun soitit!". Suunnitelmana olisi siis kaulasuonten ultraäänitutkimusta ja pään magneettikuvausta. No, niin mä olin vähän olettanutkin, että tehtäisiin.. Suurin kysymys taitaa vaan olla, että MILLON!?
Ei oikein osannut puhelimessa sanoa kuvauksiin pääsyn aikataulua, muuta kun että jonoa on. Ultraääneen pääsisin todennäköisesti nopeammin ja pään kuvaus todennäköisesti menisi lokakuun puolelle. Elokuun puolivälissä tällaisen kuuleminen vaikuttaa samalta kun olisi taas lyöty jo lyötyä.. Aika ultraääneen saapuikin aika nopeasti, ja yllätyin siitä, että se olisi jopa 8.9., eli ENS maanantaina! Pään kuvaukseenkin tuli vihdoin aika, ja se on 16.10., eli Mean synttäripäivänä ja lokakuun puolella, niinkun sihteerikin uumoili puhelimessa pari viikkoa takaperin.

Mutta lapsista..

Mea sai sitten hoitopaikan tuosta ihan läheltä yhdestä ryhmäkodista. Joa sai puolestaan paikan samasta tarhasta, kun missä Jan on eskarissa. Kerettiin me jopa käydä tutustumassa, kunnes sitten hoidon alkua edeltävänä viikonloppuna Joa alotti flunssalla, sitten sairastu Janttu, sitten Mea ja lopulta tietysti myös äiti. 4 saikkupäivääkin heti ekan kuukauden sisään uudesta työpaikasta.. Vähän harmittaa, mutta eipä tolle mitään voi.. Mea on kotiutunut hoitopaikkaansa oikein hyvin. Kädet ojossa on hoitotädin syliin siirtyny, ja taputtanut äidille kun on pyydetty vilkuttamaan! Joa puolestaan vetäny ihan megaraivareita kun on ollu mun aika lähteä.. Haettaessa on kyllä ollu leikit ihan käynnissä ja täydessä vauhdissa siellä, että mitä lie eroahdistusta.. Joahan näistä kolmesta on nyt periaatteessa ollut pisimpään kotihoidossakin. 4kk kerkes olla päiväkodissa kivenlahdessa vuosi sitten, mutta muutoin ollu kotona. Jan puolestaan alotti aikoinaan päivähoidon 11,5kk vanhana, ja Mea nyt sitten nuorimpana, 10kk1vko vanhana :)

Tampere..

Täällä ollaan se kuukausi asuttu ja ei kyllä varsinaisesti oo yhtään ikävä Espooseen. En mä kyllä ole kerenny käymään missään muualla kun töissä, mutta eipä se haittaa. Kotona on silti ihan koti-fiilis <3 Jussi on käyny kaupungilla, ja muuallakin pyörähtämässä jo. Mä vaan ihan lähinurkilla. Ykspäivä käytiin Jantun kanssa metsässä ettimässä sieniä, mutta sekin reissu jäi aika lyhyeks. Tosta Espoo-ikävästä sen verran, et kai sitä oli vaan niin tottunu siihen hiljaiseen elämään ja satunnaiseen älämölöön alakerrasta tai pihalta, että nyt kun tässä samassa pihapiirissä on 20+ lasta, jotka metelöi iltamyöhään, ni alkaa pikkusen kiristää. Mä mielummin kuuntelen niitä satunnaisia juoppoja ja kännirallattelioita, kun esiteinien "vittu saatana! vittu perkele, voi ny vittu!" -huutoja tosta pihalta sen 2-4h illalla. Nuoremmat penskat on ihan ok, ainakin toistaseks. Janttu on viihtyny enemmän ku hyvin pihalla. Sitä ei juurikaan oo näkyny kotona, muuta ku syömässä ja nukkumassa :) No.. Kohta on talvi ja kylmä ja kaikkee.. sit se varmaan viihtyy enemmän kotonakin.

Töistä..

Uusi duuni, uudet kuviot! Kauhusta kankeena alotin uutta hommaa. Uus paikkakunta, uus työ, uusi työn toimenkuva.. KAIKKI uutta. Mutta tähän mennessä kaikki muu on ollu positiivista, paitsi hiton kirjaus-ohjelmat!

Tänään..

Oon jääny yksin kotiin viikonlopuksi Mean ja Joan kanssa. Jussi lähti Viroon ja Janttu lähti mummolaan. Suunnittelin kaikkea kivaa meidän päänmenoks, mutta Joapa nosti kuumeen.. (ah, ihana tarhan aloitus). Saas nähdä mitä tää viikonloppu vielä tuo tullessaan..